Mandshurian kummut - Na sopkach Mantjzurii - Laila Kinnunen

On hiljaisuus

Vuorilla usva käy

Vaeltajalle ei pilven alle

Kuutamon lyhty näy

On hiljaisuus

Yö yllä kumpujen

Yö sadan vuoden varjonsa luoden

Menneestä kertoen

Itkeneet on äidit, lukea kuinka voisi kyyneleet

Kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien

Varjot nuo vain

Kumpuja vartioi

Unessa kehrää unelmalankaa

Maa kovan kohtalon

Mandshurian, kummuilla tuuli soi

Uinuvaan kukkaan hohtava kyynel

Kasteesta jäänyt on

-instrumental-

Itkeneet on äidit, lukea kuinka voisi kyyneleet

Kummut on alleen kätkeneet tuskan menneiden polvien

Mandshurian, kummuilla tuuli soi

Uinuvaan kukkaan hohtava kyynel

Kasteesta jäänyt on

Es herrscht Stille

In den Bergen ist Nebel

Für den Wanderer nicht unter der Wolke

Die Laterne des Mondlichts ist sichtbar

Es herrscht Stille

Nacht über den Hügeln

Eine Nacht im Schatten von hundert Jahren

Von der Vergangenheit erzählen

Weinend ist die Mütter, wie Tränen lesen konnten

Die Kommoden haben den Schmerz vergangener Generationen verborgen

Schatten von ihnen

Kumpuja wird bewacht

Im Traum spinnt er einen Traumfaden

Erde des Schicksals

In Mandshurian läuten die Winde

Eine Träne, die in einer schlafenden Blume glüht

Was von der Taufe übrig bleibt, ist

-instrumental-

Weinend ist die Mütter, wie Tränen lesen konnten

Die Kommoden haben den Schmerz vergangener Generationen verborgen

In Mandshurian läuten die Winde

Eine Träne, die in einer schlafenden Blume glüht

Was von der Taufe übrig bleibt, ist