Itsepäiset - Antti Tuisku

Nurkkaan puiston sateisen

Alle tutun vaahteran

Tuo pariskunta istuutuu

Ääreen meren harmajan

Ja päivä kulkee kulkuaan

Kiireissään kuin aika ois

Vain sirpaleita asfaltilla

Jotka viedään kohta pois

Ne viedään kohta pois

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Toisen silmissä käy häive

Varjo suuren ikävän

Lyhyt uupumuksen hetki

Eessä vääjäämättömän

Mut usko elämään ei horju

Ja rakkauteen se kasvaa vaan

Kun aika rientää aina uuteen

Syntymään ja kuolemaan

Syhtymään ja kuolemaan

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta se riittää

Rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Usko suureen rakkauteen

Sieluun kuolemattomaan

Elämään ikuiseen

Usko vaan, usko vaan

Usko vaan

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta se riittää

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

In der Ecke des Parks regnerisch

Unter dem bekannten Ahorn

Das Paar sitzt

Am Rande des Meeres Grau

Und der Tag vergeht

So beschäftigt wie die Zeit ist

Nur Scherben auf dem Asphalt

Was bald weggenommen wird

Sie werden bald abgeholt

Die Hartnäckigen in der Ufergegend

Der Septemberhimmel reicht ihnen

Und wortlose Gewissheit der Ewigkeit

Über die Liebe, von der die Winde singen

Es gibt ein Verblassen in den Augen eines anderen

Schatten großen Elends

Ein kurzer Moment der Erschöpfung

Angesichts des Unvermeidlichen

Aber der Glaube an das Leben wankt nicht

Und für die Liebe wächst es

Wenn die Zeit für etwas Neues immer knapp wird

Zur Geburt und zum Tod

Sich zu vereinen und zu sterben

Die Hartnäckigen in der Ufergegend

Der Septemberhimmel reicht ihnen

Und wortlose Gewissheit der Ewigkeit

Für die Liebe reicht das

Stur im Strandpark

Der Septemberhimmel reicht ihnen

Und wortlose Gewissheit der Ewigkeit

Über die Liebe, von der die Winde singen

Glaube an die große Liebe

An die unsterbliche Seele

Zum Leben für immer

Glaube, aber glaube

Glaub es oder nicht

Die Hartnäckigen in der Ufergegend

Der Septemberhimmel reicht ihnen

Und wortlose Gewissheit der Ewigkeit

Für die Liebe reicht das

Die Hartnäckigen in der Ufergegend

Der Septemberhimmel reicht ihnen

Und wortlose Gewissheit der Ewigkeit

Über die Liebe, von der die Winde singen