Kaivopuiston jää [Vain elämää kausi 10] - Antti Tuisku, Lauri Schreck

Joo, sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Sama sää, sama kostea tuuli

Maa yhtä musta

Ja sun silmissä oli sama katse

Jonkun etääntyneen

Pois musta kääntyneen

Sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Mun yöpöydäl on pölyä

Ja kirje sulle ja melatoniini

Mä otin ensin yhden

Sitten kakskyt joo

Mä jäin niihin kiinni

Mä en tiedä miksi kaikki muuttuu

Aina silloin

Kun oon just ruvennu tottumaan

Mun yöpöydällä on kirje sulle ja melatoniini

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Ja, in diesem Jahr war Weihnachten wie Mittsommer

Gleiches Wetter, gleicher schwüler Wind

Der Boden ist ebenso schwarz

Und in seinen Augen lag derselbe Ausdruck

Jemand entfernt

Aus schwarz gedreht

In diesem Jahr war Weihnachten wie Mittsommer

Ich würde niemals aufgeben

Aber man fragt nicht immer

Als gäbe es kein Kaivopuisto mehr

Du trägst mich nicht mehr

Wie kein arktisches Wetter

Du bist mir egal

Ja, das mache ich

Was kann ich tun

Ich weine und rebelliere

Aber gerne nicht

Winter oo wie zuvor

Du liebst mich nicht mehr

Du liebst mich nicht mehr

Mein Nachttisch ist staubig

Und einen Brief an dich und Melatonin

Ich habe zuerst eine genommen

Dann die beiden von euch ja

Ich bin in ihnen stecken geblieben

Ich weiß nicht, warum sich alles ändert

Immer dann

Wenn ich mich gerade daran gewöhne

Auf deinem Nachttisch liegt ein Brief und Melatonin

Ich würde niemals aufgeben

Aber man fragt nicht immer

Als gäbe es kein Kaivopuisto mehr

Du trägst mich nicht mehr

Wie kein arktisches Wetter

Du bist mir egal

Ja, das mache ich

Was kann ich tun

Ich weine und rebelliere

Aber gerne nicht

Winter oo wie zuvor

Du liebst mich nicht mehr

Du liebst mich nicht mehr

Als gäbe es kein Kaivopuisto mehr

Du trägst mich nicht mehr

Wie kein arktisches Wetter

Du bist mir egal

Ja, das mache ich

Was kann ich tun

Ich weine und rebelliere

Aber gerne nicht

Winter oo wie zuvor

Du liebst mich nicht mehr

Du liebst mich nicht mehr