Perintö Pohjolan - Catamenia

Suruhuntu yllä naisen nuoren, raskain työ edessään

Riistetty ovat tulevat vuodet, poistunut on mies viereltään

Rintamalle lähti miehet, puolesta maan ja vapauden

Jälkeen jäi vaimot, lapset, peläten ja kaivaten

Täytti maamme virrat ja järvet, veri oman kansan

Vaan ei taipunut alla vihan vieraan vallan

Saapui valloittaja hukkuakseen omaan miekkaan

Maatamme ei meiltä ota kukaan, ei koskaan

Kylmä tuuli pohjolan, kantoi viestiä kuoleman

Menneet ovat miehet nuo, saapuneet isiensä luo

Taistoon urheasti kävivät, pelottomana kaatumaan

Matkaan jäi heistä moni, toivat kotiin vapaan maan

Veressämme, muistoissamme, käy luonto taistelijan

Isämme meille tien näytti, perinnön pohjolan

Traurigkeit über dem jungen, schwersten Job einer Frau

Beraubt sind die kommenden Jahre, übrig bleibt der Mann an seiner Seite

Männer gingen an die Front, für Vaterland und Freiheit

Zurück blieben Frauen, Kinder, Angst und Sehnsucht

Gefüllt die Bäche und Seen unseres Landes, das Blut unseres eigenen Volkes

Aber beugte sich nicht unter der fremden Macht des Zorns

Der Eroberer kam, um in seinem eigenen Schwert zu ertrinken

Niemand nimmt uns unser Land, niemals

Der kalte Wind des Nordens trug die Botschaft des Todes

Vorbei sind die Männer, die zu ihren Vätern gekommen sind

Sie gingen tapfer in die Schlacht und stürzten furchtlos

Viele von ihnen blieben auf der Reise, brachten ein freies Land nach Hause

In unserem Blut, in unseren Erinnerungen, liegt die Natur des Kämpfers

Unser Vater hat uns den Weg gezeigt, das Erbe des Nordens