Aura - Cmx

elämän keskipäivässä

minäkin eksyin synkkään metsään

aamupäiväin kappaleisiin

iltojen ikävään

missä

kasvot puhuvat omaa kieltään

oppivat suruaan nauramaan

ja elämän hauraat astiat

katsovat ihmetellen toisiaan

askel ja pysähdys kerrallaan

yksi nurin yksi oikein

etsi tietäjoka hehkuu

polkua joka puhuu

se on käsiesi liikkeissä

se on taivaankannen valoissa

se on päivälläja yölläja aina

se on täälläse on muualla

se ei puhu, ei voi vastata

olen ymmärtänyt tämän sen valossa

talvi toi meidät tähän paikkaan

missälepäämme kylki kyljessä

opimme enemmän toisiamme

opimme ajoissa luopumaan

en ehkätiedämitätehdä

vaikka joskus olenkin varma

ja joskus makaan aivan hiljaa

ja uskallan vain epäillä

jos yrittäisin puhua vain sanoja

käsiin jäänyt kosketuksen paloja

täytyy luopua, ajatella uudelleen

itsensäja muut

am Mittag des Lebens

Auch ich habe mich in dem düsteren Wald verlaufen

morgens zu den Liedern

die Versäumnisse der Abende

wo

Das Gesicht spricht seine eigene Sprache

lernen, über ihre Trauer zu lachen

und die zerbrechlichen Gefäße des Lebens

schauen sich verwundert an

Schritt und stoppe gleichzeitig

eine verkehrt herum eine rechts

Suche nach einem Weisen, der leuchtet

ein Weg, der spricht

es liegt in den Bewegungen deiner Hände

es ist in den Lichtern des Himmels

es ist Tag und Nacht und immer

es ist hier ist woanders

es spricht nicht, kann nicht antworten

Ich habe dies im Lichte dessen verstanden

Der Winter hat uns an diesen Ort gebracht

wo unsere Seite an Seite

wir lernen mehr voneinander

Wir werden lernen, rechtzeitig aufzugeben

Ich weiß vielleicht nicht, was ich tun soll

obwohl ich mir manchmal sicher bin

und manchmal liege ich ganz still

und ich wage nur zu zweifeln

wenn ich versuchte, nur Worte zu sprechen

Berührungsfetzen in den Händen

aufgeben müssen, nochmal nachdenken

sich und andere