Lihan Syvyyksiin - Cmx

Pelko tanssii hymyn laidalla

iho luiden kaunistuksena

valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi

valo pyhin sotajoukoin

hiipii ihmeen ääriviivaa

avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi

toinen tahtoo jatkuvuutta

toinen hetken kestävän

toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu

toinen kasvaa hellyydestä

toinen käärmevyyhden alla

hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata vallattiin

tässäkuoro laulaa:

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita

hampaat välkyy, huuto raikaa

vettyneilläohimoilla kaaret sädekehien

minätunnen pienuuteni

kannustavan julmuuteen

kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata hävittiin

tässäkuoro laulaa

ajasta

Pian loppu julma

kuten täälläsopii olettaa

nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin

joka tahtoo rakkautta

mieli täynnäpelkkäävihaa

herääludelavitsalta

nyrkki kauhoo kylmäälihaa

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Angst tanzt am Rande eines Lächelns

Haut als Dekoration für Knochen

Auf deinem weißen Grund sprudeln die Adern, Blitze

Licht in der heiligen Armee

schleicht sich in den Umriß des Wunders ein

unter der Membran des Raums summte die Kirchenglocke

der andere will Kontinuität

ein weiterer Moment von Dauer

Einer zieht die Kleider aus und der andere zieht sich aus

der andere erwächst aus Zuneigung

ein anderer unter dem Schlangenknäuel

die Glut wird in den Gewölben beider Schambeine geräuchert

Hier singt der Chor über die Zeit

als das heilige Land erobert wurde

hier singt der Chor:

Früher war das nicht so

es waren nur menschen

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

lebendig begraben

in die Tiefe, in die Verderbtheit

Schweiß reibt Gesichtsknochen

Zähne flackern, weinen frisch

mit gewölbten Lüsten Bögen von Radien

Ich spüre meine Kleinheit

Grausamkeit fördern

getragen von der Last grenzenloser Rücksichtslosigkeit

Hier singt der Chor über die Zeit

als das heilige Land zerstört wurde

hier singt der Chor

Zeit

Bald ist das Ende grausam

wie hier zu erwarten

erhebt sich, überwindet die erprobte Göttlichkeit

wer will liebe

der Verstand ist voller Wut

aufwachen

die Faust erschreckt das kalte Fleisch

Früher war das nicht so

es waren nur menschen

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

dem täglichen Elend lebendig begraben

lebendig begraben

in die Tiefe, in die Verderbtheit