Taivaanääreläiset - Cmx

Kun olit sanonut mitä sanoit

kuulin tuhannen oven

varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.

Kun olit sanonut mitä sanoit

näin risteytyväin teiden mutkiin

lakastuvan tuhannen tienviitan.

Ja räpäytit vain silmiäsi

katsoit hetken muualle

kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat.

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut,

riittäköön rakkaus vain aamuun.

Sulkekoon kuolema pettäjäin suut,

en usko rakkauden haamuun, kalpeaan.

Kun olit sanonut mitä sanoit

minun sisälläni kuoli joku lapsi,

joka uskoi loputtomaan maailmaan.

Kun olit sanonut mitä sanoit

olin vapaa tänne kulkemaan

missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään.

Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi

ja otsallesi kuutamosta sirpale,

siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi

ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden.

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut,

riittäköön rakkaus vain aamuun.

Sulkekoon kuolema pettäjäin suut,

en usko rakkauden haamuun, kalpeaan.

Als du gesagt hast, was du gesagt hast

Ich hörte tausend Türen

schattige Korridore schließen sich unweigerlich.

Als du gesagt hast, was du gesagt hast

somit die am meisten kreuzenden Straßenkurven

tausend Verkehrszeichen verwelken.

Und du hast nur geblinzelt

Sie haben einen Moment woanders hingeschaut

als Generationen starben und Städte zusammenbrachen.

Lass die Tage weichen, und lass den Mond gehen,

möge die Liebe nur am Morgen genügen.

Möge der Tod den Betrügern den Mund verschließen;

Ich glaube nicht an den Geist der Liebe, bleich.

Als du gesagt hast, was du gesagt hast

Ein Kind starb in mir,

die an eine endlose Welt glaubten.

Als du gesagt hast, was du gesagt hast

Ich konnte hier frei gehen

wo jeder mit seinem Schicksal allein ist.

Von diesem Tag an blieb ein Stück des fallenden Himmels in deiner Kehle zurück

und auf deiner Stirn vom Mondschein bis zum Splitter,

Von diesem Tag an blieb die Marinewelle in den Augenwinkeln

und die Windschutzscheibe als Wohnung in der Kälte.

Lass die Tage weichen, und lass den Mond gehen,

möge die Liebe nur am Morgen genügen.

Möge der Tod den Betrügern den Mund verschließen;

Ich glaube nicht an den Geist der Liebe, bleich.