Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat

Unschuldig geboren zu werden

Er ist passiert

In dieses Land nach Norden und Kälte

Bereits mit Vorfahren

Berauscht natürlich

Geschlagene Ehefrauen, Kinder, wenn sie erwischt werden

Das Schicksal eines traditionellen Mannes

Der Wunsch, den Jungen zu vermeiden, bringt

Ich kaufe nie eine Axt

Und ich trinke nie Alkohol

Sonst trinke ich das Haus

Im Winter lädt die Beschneiung die Familie ein

Aber niemals das Gesetz der Väter tun wollen

Aber wenn man beim Jobcenter keinen Job bekommt

Für ihn schnappt sich das Schicksal einen starken Drink

Mit der Zerstörung erwacht die Zelle also wieder zum Leben

Und die Gesten der Herren häufen sich im Schlitten

Dem Galopp entgegen, Spirituosenhandel

Es ist ein Mann der Verzweiflung zu fahren

Wenn er Getreide erntet

In der Mitte einer kalten Ruhe ruhig

Ein kaltes Auge starrt

Wenn die Axt steigt

In der Mitte der Hügel

Von Boden zu Boden

Väter blicken stolz auf ihre Söhne

Arbeitslosigkeit, Alkohol, Axt und Familie

Schneefall, Polizei und der letzte Fehler

Dieses Land der tausend traurigen Lieder

Sie können zu Tausenden von Seen laufen

Ein von Selbstmitleid diktiertes Wacholdervolk

Weder misst die Vernunft noch die Anzahl der Tipps

Jeder Trumpf ertrinkt in jedem Song

Und die Tore des Himmels werden bleiben

Sie erzählen Einari von Verzweiflung