Takaisin Narniaan - Hector

Linnanpihaan tuulee, satyyrit on vieneet aamun pois

Ja ruusupensaat kuihtuu hiljaa pois…

Kasvottomat luulee, että lehden noin vain kääntää voi

Päiviin jotka puille sielun loi…

Tuule tuuli aikain taa, käy metsään viimeiseen!

Nosta pinnan alta maa, jonka kätkit eiliseen…

Eiliseen…

Senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo

Ja aamun värit silmissään tuo maailmaan…

Tuntee polun jokaisen hän joka muistaa ajan sen

Kun ensi kerran löysi tiensä Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

Linnanpihaan tuulee, portit hakkaa vasten toisiaan

Hiekkaan hukkuu kyynel toisinaan…

Kasvottomat luulee etteivät he enää milloinkaan

Löytää voisi tietään Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

Es ist windig im Schlosshof, die Satyrn haben den Morgen verschleppt

Und die Rosenbüsche verwelken…

Der Gesichtslose denkt, das Magazin dreht sich gerade um

In den Tagen, die die Seele der Bäume erschufen…

Wind Brise von Zeit zu Zeit, geh bis zum letzten in den Wald!

Hebe die Oberfläche an, unter der du dich gestern versteckt hast…

Gestern…

Er kennt alle, die Licht vom Mond trinken

Und die Farben des Morgens in seinen Augen bringen die Welt…

Kennt den Weg eines jeden, der sich an seine Zeit erinnert

Als du zum ersten Mal deinen Weg nach Narnia gefunden hast …

Lan Aslan…

Lan Aslan…

Lan Aslan…

Der Burghof verwinkelt sich, die Tore schlagen gegeneinander

Tränen ertrinken manchmal im Sand…

Die Gesichtslosen denken, sie werden es nie wieder tun

Kann seinen Weg nach Narnia finden …

Lan Aslan…

Lan Aslan…

Lan Aslan…