Ruumisvedet - Hiidenhauta

Verestä yö pettureiden

Yksi on tapettu miesi

Asemiin, Pohjanmaan soturit

Iyö talvi surutta miestä

Luopiot jään alle jäävät

Päälle jään kukaan ei meistä

Jäästä hauta joukoilleni?

Petturit pelosta jäävät

Ei vieri kivet kivusta

Ei paadet paloja itke

Vaan itkee sen poika siellä

Sen kivellä kuoliaaksi

Ei itke sukunsa marja

Altansa kiven surua

Huovi, mielensä veressä

Pakenijan kantapäillä

Iskee, ei tyrehdy hurme

Ruumiit rantoja repivät

Yö ruumisvedet väsytti

Aamu maille Murhasaaren

Päivä pääsi alta jäitten

Kuu kumotti kehdon päälle

Ei satoja surmattuna

Kymmenettä miestä lyöty

Vaan tuhansia tapettu

Raadeltuna rinnoistansa

Jää kantaa verensä painon

Ruumiita ei raivo kanna

Jäätyy talven taistelusta

Sula pohjaan luut levolle

Verdammte Nachtverräter

Einer ist Ihr getöteter Ehemann

Steht auf, Krieger Österbottens

Gute Nacht trauriger Mann Winter

Abtrünnige bleiben unter dem Eis

Keiner von uns wird zurückgelassen

Meinen Truppen ein Grab hinterlassen?

Verräter bleiben aus Angst

Nicht vor Schmerzen Steine ​​rollen

Du weinst nicht

Der Junge da drüben weint

Zu Tode steinigen

Die Beere ihrer Art weint nicht

Die Traurigkeit des Steins des Pools

Huovi, in seinem Gedankenblut

Dem Flüchtling auf den Fersen

Schlägt, ermüdet nicht Charme

Leichen zerfetzen die Strände

Nächtliche Körperflüssigkeiten machten mich müde

Morgen an Land auf Murhasaari

Der Tag geriet außer Kontrolle

Der Mond hat die Wiege umgeworfen

Nicht Hunderte getötet

Zehn Männer wurden geschlagen

Aber Tausende getötet

Von ihren Brüsten gerissen

Das Eis trägt das Gewicht seines Blutes

Wut trägt keine Leichen

Einfrieren vom Kampf des Winters

Schmelzen Sie auf den Boden, um Ihre Knochen auszuruhen