Piste - Ismo Alanko

Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani

Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä

Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan

Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää

Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous

Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni

väristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset

kasvot

Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin

lapsi

Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos

Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan

Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan

luo

Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse

Tristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä

Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Piste

Piste

Einmal allein in Helsinki, ging ich morgens durch die Straßen und dachte über mein Leben nach

Ich frage mich, warum der Verstand sich immer einen Dreckeimer um den Hals schüttet und gerne badet

Am Hauptpfosten höre ich eine bekannte Stimme, sehe aber niemanden außer ihrem Reiter

Ich trete näher, ich lausche, das Pferd ist ein warmer Stein zum Atmen

Als der Mond am Stadionturm steht, entfährt Marski ein schrecklicher Fluch

Der Wahnsinn kommt schon, ich frage mich, ob ich nach Hause gehe, wenn der Rocky Marshal schreit

vibriert

Lass mich das jetzt klarstellen, ich liebe euch alle, Punkt

Wir fahren über Töölö in Richtung Strandpromenade zu einem Park mit bekannten Metallics

Gesicht

Sibbe nimmt eine rötliche Farbe an, hebt seine Taschenmatte an die Lippen und lächelt, als ob

Kind

Schein Vollmond, wir drei Freunde stimmen das Lied zum Leben, danke

Die Orgelpfeifen werden gegossen, die Steinkörper in den Boden gegraben

Wenn der Mond hinter der Wolke verborgen ist, fliegen wir in Heiterkeit bei Havis Amanda

runden

Wer beugt sich zum Lied, die Seehunde spucken den Sekt aus, die Bunten singen wir Valse

Tristen

Lass mich das jetzt klarstellen, ich liebe euch alle, Punkt

Wenn der Mond voll von drei Schmieden ist, toben hier und da Orgien

Die verdunstende Sehnsucht, der Schmied von den Toten zum Hammer, wir schmieden den Rhythmus der Knochen des Schmieds

Lass mich das jetzt klarstellen, ich liebe euch alle, Punkt

Punkt

Punkt