Sydänpuoli Säätä Vasten - Kari Tapio

Mä tulin kotiin tanssikeikalta

Tie kulki halki lapsuusmaiseman

Kun mulla oli aikaa

Mä pienen lenkin tein

Vanhaa kotipaikkaa ajoin katsomaan

Tie nurmettunut johti pihalle

Talon pahoin ränsistyneen näin

Mutta pieni harmaa vaja seisoi pystyssä

Me isän kanssa kerran teimme sen

Mä muistan oli kuuma elokuu

Mulla oli miesten rukkaset

Olin ylpeä kun olin päässyt, isää auttamaan

Mun täytyi olla alle kymmenen

Mä pihan poikki laudan raahasin

Sitten isälle sen ojensin

Hän katsoi sitä tarkkaan

Pyöritteli käsissään

Ja sitten katsoi jälleen minuun päin

Sydänpuoli säätä vasten

Muista poika aina lauta

Silloin se kestää pitempään

Sydänpuoli säätä vasten

Siinä se on koko niksi

Isä sanoi ja naulas laudan kiinni

Ei isä tunteistansa kertonut

Ei se oikein ollut tapana

Mutta noina päivinä hän oli lähelläin

Se on mun paras muisto isästä

Nyt mä olen isä itsekin

Mun pojat on jo aikamiehiä

Mä mietin mitä heille osannut oon opettaa

En tainnut olla isää kummempi

Isä sanoi ja naulas laudan kiinni

Ich kam von einem Tanzkonzert nach Hause

Die Straße verlief durch die Kindheitslandschaft

Als ich Zeit hatte

Ich bin ein bisschen gelaufen

Von Zeit zu Zeit, um die alte Heimat zu sehen

Der Weg zum Gras führte zum Hof

Das Haus ist so stark verfallen

Aber ein kleiner grauer Schuppen stand aufrecht

Mein Vater und ich haben das einmal gemacht

Ich erinnere mich, dass es ein heißer August war

Ich hatte Herrenhandschuhe an

Ich war stolz, als ich Papa helfen durfte

Ich musste unter zehn sein

Ich schleifte das Brett über den Hof

Dann gab ich es meinem Vater

Er sah es sich genau an

Er drehte sich in seinen Händen

Und sah mich dann wieder an

Herzseite gegen das Wetter

Denken Sie daran, Junge steigt immer ein

Dann hält es länger

Herzseite gegen das Wetter

Das ist das Ganze

Sagte Dad und nagel das Brett zu

Papa hat es ihm nicht gesagt

Es war nicht wirklich der Fall

Aber damals war er am nächsten

Das ist meine beste Erinnerung an meinen Vater

Jetzt bin ich selbst Vater

Meine Söhne sind bereits Zeitgenossen

Ich fragte mich, was ich ihnen beibringen könnte

Ich schien kein Pate zu sein

Sagte Dad und nagel das Brett zu