Liian kauan - Maija Vilkkumaa

Niin monta yötä

Siinä kalliolla

Oli ihana olla

Tuuli lelli kahta

Rakastavaista

Vähäsen erilaista

Toinen puhui valtateistä

Ja myrskysäistä

Toinen höpisi häistä

Niin monta yötä

Siinä kalliolla

Oli ihana olla

Mut sitten saapui se surkea syys

Sen väsynyt arkinen mitättömyys

Hän oli niin kaunis sinä iltana

Kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun

Ei en aina, se on liian kauan

Aina on liian kauan

Aina on liian kauan

Se painaa päätä

Se öisin herättää

Ja talvi, joo se oli

Niin kovin omituinen

Märkä ja luinen

Ikkunoista hiipi

Huoneisiin räntä

Mä ikävöin häntä

Ja kuljin valtateitä

Ja myrskysäitä

Ja niitä ja näitä

Talvi, joo se oli

Kovin omituinen

Märkä ja luinen

Ja toukokuu multa pimeän vei

Mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein

Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun

Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan…

Mut sitten saapui se surkea syys

Sen väsynyt arkinen mitättömyys

Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun

Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan…

So viele Nächte

Auf diesem Felsen

Es war wunderbar zu sein

Wind Lelli zwei

Liebend

Ein wenig anders

Ein anderer sprach über Autobahnen

Und stürmisch

Ein anderer würde über die Hochzeit sprechen

So viele Nächte

Auf diesem Felsen

Es war wunderbar zu sein

Aber dann kam dieser elende Herbst

Seine müde weltliche Nichtigkeit

Sie war so schön in dieser Nacht

Als ich sagte, Schatz, ich kann nicht die Sonne sein

Nein, das mache ich nicht immer, es ist zu lang

Es ist immer zu lang

Es ist immer zu lang

Es wiegt

Es wacht nachts auf

Und Winter, ja, das war es

Also sehr seltsam

Nass und knochig

Die Fenster krochen

Waschbecken in den Zimmern

ich vermisse ihn

Und ich ging auf Autobahnen

Und Stürme

Und sie und diese

Winter, ja, das war es

Sehr eigenartig

Nass und knochig

Und der Maischimmel nahm die Dunkelheit

Ich ging die Nächte durch und fragte mich, was ich tat

Das Meer war so schön an diesem Morgen, als

Mir wurde klar, dass er nie wieder mir gehören würde

Und das ist immer zu lang…

Aber dann kam dieser elende Herbst

Seine müde weltliche Nichtigkeit

Das Meer war so schön an diesem Morgen, als

Mir wurde klar, dass er nie wieder mir gehören würde

Und das ist immer zu lang…