Piikkilankaa - Neljä Ruusua

Olen elänyt paljon, paljon ja vapaasti

Olen saanut kaiken

Ja kenet ikinä halusinkin

Mikään ei täyttänyt sydäntäni

Vaikka sylissä olisi hellä käsi

Vain hetkeksi onnen sain, tunnetta suurempaa

Hain.

Rakastuin kerran

Kerran ja hartaasti

Juuri sen verran

Kuin aina haaveilin.

Tapahtui jotakin suuremmoista

Ihanaa mutta vaarallista

Luulin taas kaiken saan

Vaan kun haavet jäi suremaan

Päivät on kuin piikkilankaa

Ne murjoo mua.

Yöt kestää ikuisuuden

Ajattelen sua

Ei luotu onneen kulkijaa joka tottui voittamaan

Jäi yksin odottamaan kunnes epätoivoon katoaa

Teit Syvän viillon mun sieluun ja sydämeen

Kahlitsit silloin mun tunteet ja ajatukset

Mikään ei täytä nyt sydäntäni

Vaikka sylissä olisi hellä käsi

Vain hetkeksi onnen sain

Tunnetta suurempaa hain

Päivät on kuin piikkilankaa ne murjoo mua

Yöt kestää ikuisuuden

Ajattelen sua

Ei luotu onneen kulkijaa joka tottui voittamaan

Jäin yksin odottamaan kunnes epätoivoon katoaa

Ich habe viel, viel und frei gelebt

Ich habe alles

Und wen ich wollte

Nichts erfüllte mein Herz

Auch mit zarter Hand

Ich habe gerade ein Vermögen bekommen und fühle mich größer

Hain.

Ich habe mich einmal verliebt

Ein für alle Mal

Das ist es

Wie ich immer geträumt habe.

Etwas Größeres ist passiert

Wunderbar, aber gefährlich

Ich dachte, ich bekomme alles wieder

Aber wenn die Träume Trauer blieben

Die Tage sind wie Stacheldraht

Sie murmeln mich.

Die Nächte werden ewig dauern

Ich denke Sua

Es wurde kein glücklicher Wanderer geschaffen, der sich an das Gewinnen gewöhnte

Es wurde allein gelassen zu warten, bis die Verzweiflung verschwindet

Du hast einen tiefen Schnitt in meine Seele und mein Herz gemacht

Du hast dann meine Gefühle und Gedanken gefesselt

Nichts erfüllt mein Herz jetzt

Auch mit zarter Hand

Ich hatte nur kurz Glück

Einen größeren Hai fühlen

Die Tage sind wie Stacheldraht, murmeln sie mir

Die Nächte werden ewig dauern

Ich denke Sua

Es wurde kein glücklicher Wanderer geschaffen, der sich an das Gewinnen gewöhnte

Ich wurde allein gelassen und wartete, bis die Verzweiflung verschwand