Metsän viha - Noumena

Korvet koskemattomat meille elon antavat

Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa

Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius

Eipä tunne metsänväki salomaitaan

Mutta staaloja, loitsittuja

Maahisia, ei voi taltuttaa

Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta

Mutta rikki raastamme elon kudelmaa

Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla

Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset vuorollaan

Kekäleiksi korventaa

Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa

Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat

Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan

Manattuja mahteja ei voi enää hallita

Upottavat kyntensä mustaan lihaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan

Die unberührten Ohren geben uns Leben

Für immer die Armeen, ohne Rand, setzen

Folge uns mit Wohlstand, der Verwüstung des Verderbens

Die Waldmenschen kennen ihren Blitz nicht

Aber Hengste, Zauber

Regenwürmer können nicht gezähmt werden

Wir träumen von Sampo, dem Buchcover des Himmels

Aber gebrochen zerfetzen wir das Gewebe des Lebens

So stark, aber zerbrechlich, immer noch auf den Lippen

Der Preis unseres Stolzes, der Todeskuss

Ich betrete eine Ecke, eine stöhnende Totenglocke am Strand

Abends

Die Bedrückung des Bedrückenden, die den Blasebalg zum Grollen bringt

Die Kinder von Maaema wiederum

Kekälekä wird ersetzt

Aber Geister, Zauber, Wuseln können nicht gebannt werden

Von Stürmen zerschlagene Ohren, von Birken verbrannt

Verwandelt Träume in Wut des weißen Rabenwaldes

Seekühe können nicht mehr kontrolliert werden

Tauchen Sie Ihre Nägel in schwarzes Fleisch

Ich betrete eine Ecke, eine stöhnende Totenglocke am Strand

Abends

Die Bedrückung des Bedrückenden, die den Blasebalg zum Grollen bringt

Die Kinder der Erdmutter wiederum

Ich betrete eine Ecke, eine stöhnende Totenglocke am Strand

Abends

Die Bedrückung des Bedrückenden, die den Blasebalg zum Grollen bringt

Die Kinder der Erdmutter wiederum