Murhehuone - Noumena

Kokka kyntää aaltoja, kohti toivon maisemaa

Synkät vedet ylittää

Lapset kelluvat, pinnan alle kurkottaa

Meren syliin nukahtaa

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Manner routainen, lumi kaiken peittelee

Halla tappaa kyyneleet

Silti ääni vaimea syvyyksistä kantautuu

Kohti kädet ojentuu

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Verta verestä, sääli kostosta

Armo raivosta, itku itkusta

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Astun sisään kärsimään

Murhehuoneen hämärään

Ehkä sarastuksen nään, matkani pää

Täynnä toivoa säkenöivää

Der Koch pflügt die Wellen in Richtung der Landschaft der Hoffnung

Die düsteren Wasser kreuzen sich

Kinder schweben und greifen unter die Oberfläche

Ich schlafe in den Armen des Meeres ein

Ich trete ein, ich bleibe hier

Zur Dämmerung des Trauerzimmers

Kein Licht vergewaltigt sich mit seinen Strahlen, Eisschatten

Als Schatten zum Leiden

Das Festland ist frostig, der Schnee bedeckt alles

Frost tötet Tränen

Dennoch verklingt der Ton aus der Tiefe

Die Hände sind ausgestreckt

Ich trete ein, ich bleibe hier

Zur Dämmerung des Trauerzimmers

Kein Licht vergewaltigt sich mit seinen Strahlen, Eisschatten

Als Schatten zum Leiden

Blut um Blut, Mitleid um Rache

Gnade vor Wut, Weinen vor Weinen

Ich trete ein, ich bleibe hier

Zur Dämmerung des Trauerzimmers

Kein Licht vergewaltigt sich mit seinen Strahlen, Eisschatten

Als Schatten zum Leiden

Ich trete ein, um zu leiden

Zur Dämmerung des Trauerzimmers

Vielleicht im Morgengrauen, dem Ende meiner Reise

Voller hoffnungsvoller Funken