Kun hiljaisuus oli kultaa - Olavi Uusivirta

Mä en tiedä mitä mä voisin enää tehdä

Muutaku sanoo et: «Rakas»

Tää on viimeinen ilta, sitten kaikki loppuu

Yöllä tuuli nousee ja meidät vie mukanaan

Oltiin vuosisadan rakkaustarina

Hautasit mut hiekkaan, mä hakkasin sut kiveen

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet

Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut

Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan

Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Hyvää syntymäpäivää, teet mitä sun täytyy

Sun tehtävä on nyt syntyä uudelleen

Sano jotain hölmöö, sano vaikka «maumau»

Kirjoitan sen kattoon ja toivon, että nukahdan

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet

Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut

Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan

Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Kun hiljaisuus oli kultaa

Tässä oli onnellisten kaupunki kerran

Vuorten yli ja metsään

Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Ich weiß nicht mehr, was ich tun könnte

Muutaku sagt ihr nicht: «Dear»

Das ist die letzte Nacht, dann ist alles vorbei

Nachts kommt der Wind auf und nimmt uns mit

Es war die Liebesgeschichte des Jahrhunderts

Du hast es im Sand vergraben, ich habe es gesteinigt

Als Schweigen Gold war

Hier war einmal eine glückliche Stadt

Über die Berge und in den Wald

Wenn wir die Morgendämmerung noch durchstehen

Im Laufe der Jahre finden Sie miteinander verflochten

Gute gefrorene Münder, Knochen von Liebhabern

Die Songs werden geschrieben, um zu sehen, ob jemand sie gesehen hat

Die Todesursache ist unbekannt, ich schätze, sie liebten zu viel

Alles Gute zum Geburtstag, du tust, was die Sonne braucht

Die Aufgabe der Sonne besteht nun darin, wiedergeboren zu werden

Sag etwas Dummes, sag sogar «maumau»

Ich schreibe es an die Decke und hoffe, dass ich einschlafe

Als Schweigen Gold war

Hier war einmal eine glückliche Stadt

Über die Berge und in den Wald

Wenn wir die Morgendämmerung noch durchstehen

Im Laufe der Jahre finden Sie miteinander verflochten

Gute gefrorene Münder, Knochen von Liebhabern

Die Songs werden geschrieben, um zu sehen, ob jemand sie gesehen hat

Die Todesursache ist unbekannt, ich schätze, sie liebten zu viel

Als Schweigen Gold war

Hier war einmal eine glückliche Stadt

Über die Berge und in den Wald

Wenn wir die Morgendämmerung noch durchstehen