Meksikon pikajuna I - Reino Helismaa

Pikajuna Meksikon

Halki kiitää, yö jo on

Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää

Haukku kuuluu kojootin

Häipyy meluun veturin

Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää

Ensiluokan vaunussa

Uninen on tunnelma

Matkustajat — miehet, naiset — kaikki torkkuvat

Silloin vauhti hiljenee

Ja melkein pysähtyy

Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa

Vaunun ovi aukeaa

Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa:

Pikku-Pete, Iso-Pat

Gangstereita molemmat

Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa

«Kädet ylös, gentlemen!»

Huutaa käskyn terävän

Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee

«Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee

Kuula sille, joka kenkkuilee.»

Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi

Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein

Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot

Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein

Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää

Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:

«Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois

Lempimättä en nyt olla vois.»

Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi

Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa:

«Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin

Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa.»

Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta

Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: «Señores

Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää

Muuten teistä kehno muisto jää.»

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus

Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa

Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias

Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa

Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien

Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:

«Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee

Me tehdään niin kuin rosvot määräilee.»

Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää

Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois

Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä

Eikä Patin vastustelu estää niitä vois

Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu

Vanhanpiian kuiskiessa: «Darling, I love you.»

Matkustajat tuijottavat silmät selällään

Kuinka kaikki oikein päättyykään

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat

Tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies

Kiljuu rosvo: «Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss'

Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies

Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa.»

Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa

Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees

Muttei pääse metriäkään ees

Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljännyt

Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee

Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin

Vuorostansa apua jo Pete huutelee

Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän

Solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän

Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan

Kun ei Pete pysty loistamaan

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu

Peten leukaan täräyttää suoran oikean

Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies

Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan

Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen

Vanhanpiian nyrkki puhuu — vaikka tuhanteen

Tuomari nyt laskea lukujaan kai sais

Ennen kuin Pat siitä virkoais

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on

Rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien

Tehty on taas jako uusi

Takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien

Vaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas

Yksi vaan on synkkänä no kuka arvatkaas

Onni taas on mennyt ohi suun… huhheijaa… onni taas on mennyt ohi suun…

Schnellzug nach Mexiko

Gelobt, es ist schon Nacht

Scheinwerfer fegen glänzend den Weg

Die Rinde gehört dem Kojoten

Die Lokomotive verschwindet im Lärm

Die Sierra Madren wird vom Mond garantiert, während der Käse rumpelt

In einem First-Class-Wagen

Schläfrig ist die Stimmung

Passagiere – Männer, Frauen – alle dösen

Dann verlangsamt sich das Tempo

Und hört fast auf

Wo ist der Grund für den Stopp?

Die Bremsen an den Rädern quietschen

Die Wagentür öffnet sich

Zwei schwarzhaarige Männer stürzen herein:

Pikku-Pete, Iso-Pat

Gangster beides

Jedes der großen Locheisen wellt sich

"Hände hoch, meine Herren!"

Schreit den Befehl scharf

Big-Pat und ein paar Mal die Decke löst aus

«Am klügsten, wenn jetzt alle die Mauer öffnen

Höre auf den, der geht.“

Niemand kann widerstehen, Little Pete bewacht

Iso-Pat beim Evakuieren mit den Fingern gewohnt

Ringe und Geldbörsen, Medaillons, Brieftaschen

Kofferräuber untersucht auch alleine

Für die Opfer bleibt nichts übrig, die Fanghoffnungen übersteigen

Little Pete keucht in Richtung seiner Kehle:

«Männer werden zu Tode geprügelt, aber Frauen werden weggebracht

Ich kann jetzt nicht ohne sie sein."

Ein schallendes Gelächter ertönte, Iso-Pat jetzt apricot

Die Worte seines Partners und der Punkt knurrt:

„Okay, also machen wir es, wir bekommen einen gültigen Harem

Bringen wir den Dreck zu einer versteckten Höhle hinter der Sierra Madre. »

Dann aus der Falle des Streitwagens, aus der Mitte der Herren

Hidalgo tritt nun vor, sagt: «Señores

Tu uns alles andere als uns Frauen zu retten

Sonst haben Sie ein schlechtes Gedächtnis.“

Folgen Sie einer Schweigeminute, der Vorschlag ist seltsam, neu

Haa, jetzt kracht es auch im Frauenschwarm

Eine alte Jungfer übrigens, fünfzig Jahre alt

Es fordert den Boden und Sie bekommen ihn sofort

Augen flackern vor Wut, hüpfen mit Plattfüßen

Zu Hidalgos Wut beginnt er zu enträtseln:

„Was der Herr ruft und mit seinem Mund zappelt

Wir werden tun, was die Räuber diktieren.“

Die alte Jungfer springt Pat auf den Hals, er bleibt

Sogar ein großer Räuber versucht, ihn zu vertreiben

Eine Frau mit Halsschmerzen, sie ist lebhaft

Und Pats Widerstand hindert sie nicht daran

Petes Mund schnappt nach Luft, Kerl, als er nervös wird

Im Flüstern des alten Mannes: "Liebling, ich liebe dich."

Die Passagiere starren mit den Augen auf den Rücken

Egal wie alles endet

Horror ist Iso-Pat, die Küsse eines alten Mädchens

Sie sind feurig, sie leuchten mit Lemmenlies

Der Räuber schreit: "Hör zu Miss, ich bin verheiratet '

Und da sind vier Kinder, ich bin kein freier Mann

Mein Freund wird einen guten Mann verloben."

Das Gerede über die Wangen dieses kleinen Pete ist erschreckend

Er rennt von der Waggontür weg, ja

Aber man kommt keinen Meter weiter

Das Altersmädchen hat aufgegeben, das jüngste ist aufgetaucht

Sie umarmt die kleine Tiny, küsst sie

Freiheit zurück, Iso-Pat bekam natürlich

Pete ruft bereits um Hilfe

Auch das schwöre ich, sie wird qualifiziert heiraten

Er hat auch sieben Kinder

Vielleicht sind es acht von ihnen mit ihren Rechenkünsten

Wenn nicht, kann Pete nicht glänzen

Der Maid verzieht den Mund vor Weinen, jetzt zittert sie nur noch

Petes Kinn wackelt direkt nach rechts

In einem Traumland schläft der kleine Mann

Iso-Pat erkennt nun, dass ihm die Gefahr droht

Er wird keine Zeit haben, zu den Waffen zu greifen, wenn er zurück ist

Die Faust der alten Jungfer spricht - sogar tausend

Der Richter wird nun seine Zahlen berechnen

Bevor Pat darüber

Der Schnellzug setzt seine Reise nach Mexiko fort

Die Banditen hängen unter den Bänken

Wieder einmal ist die Division neu

Damals, als das Eigentum sowohl von den Eingeborenen als auch von den Yankees erworben wurde

Die Gefahr ist vorbei, Friede auf Erden, glücklich ist die Kutsche wieder

Eins aber düster gut wen könnt ihr erraten

Das Glück hingegen ist vorbei.