Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Verloren, in Fragmenten, zu kaputt, um repariert zu werden

Wir haben zu spät gemerkt, es hat nie funktioniert

Aufgeschmissene Ideale brauchen vor allem Platz

Warum leugnen, wenn du es gut weißt, kannst du es schlucken

Ich habe mich die ganze Nacht verlaufen

Mit Gespenstern, die es allein sahen

Mit tränenden Augen, Blut an meinen Fingernägeln

Mit Gespenstern, die es allein sahen

Als Kriegsblind im Krieg spielend, die Brust nackt im Nebel der Front

Wir leben in voller Luft, ein Pfeil durch die Brust geschossen

In mir wurde mein einziger Traum geboren, das heißt, Tag, Nacht, und starb

Unnützes Graben von Tunneln, der Himmel an ihren Enden ist schwarz

Ich habe mich die ganze Nacht verlaufen

Mit Gespenstern, die es allein sahen

Mit tränenden Augen, Blut an meinen Fingernägeln

Mit Gespenstern, die es allein sahen

Ich habe mich die ganze Nacht verlaufen

Mit Gespenstern, die es allein sahen

Mit tränenden Augen, Blut an meinen Fingernägeln

Mit Gespenstern, die es allein sahen