Kerran Vielä (Tie Yhteen Meidät Vie) - Tehosekoitin

«rantakivissä, tammen oksissa

Kuiskivan kuulen sen

Tuulen viimeisen lempeän

Ennen viimoja pakkasen

Jos matkustat, tuuli, kaupunkiin

Jossa tyttöni asustaa

Mekko ruskea yllään

Ja sadepisarat hiuksillaan

Kerro että häntä odotan

Unohtaa et saa

Kerro että kerran vielä tie

Yhteen meidät vie

Yhteen meidät vie

Jos myötä syystuulten vieraisille

Nyt saapuu tuo neitonen

Teen mä hänelle syksyn lehdistä

Seppeleen kultaisen

Jos kevään aurinko hiuksillansa

Taas tulevan hänet nään

Silloin vuoteelle kukkien

Kanssain painakoon tyttö pään

Kerro että häntä odotan…

Vaan jos kultansa on hän unohtanut

Ja toisen jo on

Mun kerro taivaaseen lähteneen

Minut kuolema korjatkoon

Kerro että siellä odotan…"

«In Ufersteinen, in Eichenzweigen

Ich flüstere es

Der Wind zuletzt sanft

Vor dem letzten Frost

Wenn Sie reisen, Wind, in die Stadt

Wo mein Mädchen lebt

Braunes Kleid tragen

Und Regentropfen auf seinem Haar

Sag mir, ich warte auf ihn

Vergiss, dass du es nicht kannst

Sag es mir noch einmal

Es bringt uns zusammen

Es bringt uns zusammen

Wenn begleitet von Herbstwinden für die Gäste

Jetzt kommt dieses Mädchen

Ich mache ihm das Herbstlaub

Ein Kranz aus Gold

Wenn die Frühlingssonne auf ihrem Haar ist

Ich werde ihn wiedersehen

Dann auf dem Blumenbeet

Mit dem Gewicht des Kopfes des Mädchens

Sag mir, ich warte auf ihn …

Aber wenn er sein Gold vergessen hat

Und es gibt noch eine

Lass mich dir sagen, dass du in den Himmel kommen sollst

Möge der Tod mich korrigieren

Sag mir dort, ich warte…“