Aattoiltana - Viikate

Kynttilöistä lähtee hehku

Valo lämmin, havun tuoksuinen

Mut tuoksu tulee kauempaa

Leijuu takaa toisten ovien

Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa

Kuinka kirkkaammin nuo

Toisten liekit kajastaa

Pimeässä talossa nyt

Istun ensi kerran yksinään

Ilakointi jäänyt on

Ei piiri pieni pyöri ympyrää

Ja missä itse kuusipuu on

Johon nyt taas sais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Lämmitä ei laatikot

Ei rusinatkaan luumukiisselin

Riisipuuron jäätyneen

Nyt verannalta sisään kiikutin

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

Die Kerzen leuchten

Leicht warm, Duft von Koniferen

Aber der Duft kommt von weiter her

Schweben hinter anderen Türen

Und der verschwommene Vorabend erinnert mich daran

Wie heller die

Die Flammen anderer spiegeln sich

Jetzt in einem dunklen Haus

Zum ersten Mal sitze ich alleine

Es ist kein Spiel mehr vorhanden

Keine Schaltung mit kleinen rotierenden Kreisen

Und wo die Fichte selbst steht

Wo bekommt man das nochmal

Schau, weiße Engel würden an den Zweigen hängen

Schau, weiße Engel würden an den Zweigen hängen

Erhitzen Sie die Boxen nicht

Keine Rosinenpflaume

Reisbrei gefroren

Jetzt schwang ich von der Veranda herein

Und die Mandel, die im Hals verbleibt, löst sich endlich

Noch besser als zu bleiben

Ois, gerade an Ort und Stelle

Und die Mandel, die im Hals verbleibt, löst sich endlich

Noch besser als zu bleiben

Ois, gerade an Ort und Stelle