Mies ja kuusi kantajaa - Viikate

Tähdet täydentävät öitä

Teiden varret kynttilöitä odottaa

Kunnes seuraksensa saavat surusidontaa

On mieli meren musta

Aatos vailla kadotusta kohoaa

Sadepilvet ovat tottuneita satamaan

Vie miestä tie, vie miestä

Vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin

Niin miksi kutsutaan saattuetta

Jossa matkustaa

Yksi mies ja kuusi kantajaa

Katkoviivat tihenevät

Edessä elämän kevät odottaa

Kunnes kuusikorven päässä viimein katoaa

Jäljellä meri musta

Olkapäällään lohdutusta tarjoaa

Sadepilvet eivät väsy vielä satamaan

Vie miestä tie, vie miestä

Vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin

Niin miksi kutsutaan saattuetta

Jossa matkustaa

Yksi mies ja kuusi kantajaa

Die Sterne ergänzen die Nächte

Kerzen am Straßenrand warten

Bis ihre Gefährten ein Band der Trauer erhalten

Es gibt einen Geist des schwarzen Meeres

Der Vorabend ohne Verlust erhebt sich

Regenwolken sind an den Hafen gewöhnt

Nimm den Mann an der Straße, nimm den Mann

Erobere endlich die letzten Flammen

Warum also heißt der Konvoi?

Wohin reisen

Ein Mann und sechs Kläger

Die gestrichelten Linien verdicken sich

Vor dem Leben wartet der Frühling

Bis sechs Ohren entfernt endlich verschwindet

Rest meerschwarz

Auf der Schulter bietet Komfort

Die Regenwolken werden des Hafens noch nicht müde

Nimm den Mann an der Straße, nimm den Mann

Erobere endlich die letzten Flammen

Warum also heißt der Konvoi?

Wohin reisen

Ein Mann und sechs Kläger