Olkoon näin - Viikate

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään

Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin

Ja pilvilinnan jonne lentäisin

Pois siivistäni aika puhtauden vei

Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei

Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on

Mut vuodet jättää taakseen auringon

Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan

Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan

Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää

Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää

Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään

Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin

Ja itselleni lausun: «Olkoon näin»

Wenn ich in Gedanken bin, gehe ich in die Dämmerung der Erinnerung

Damit gehen meine besten Wünsche zu Ende

Ich habe auch Flügel von meiner Jugend bekommen

Und wo würde ich zum Wolkenschloss fliegen

Es hat einiges an Sauberkeit aus meinen Flügeln genommen

Und das Wolkenschloss wurde nie vollendet

Kein Jugend-Nacht-Feeling, der Tag ist immer

Aber die Jahre lassen die Sonne hinter sich

So viel wird erhofft, so viel wird geträumt

Nur Asche bleibt von unserer Flamme

Keine Wolkenburg wird jemals nachhaltig sein

Wer das weiß, versteht alles

Jetzt gehe ich in Gedanken in das Zwielicht der Erinnerung

Und meine besten Hoffnungen werden zunichte gemacht

Ich verstehe, dass ich bereits zurückblicke

Und ich sage mir: "So sei es."