Onnen hohteessa - Yö

Niin on jo leikki kaukana

Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma

Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan

Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen

Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen

Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee

Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?

Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa

Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen

Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään

Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Das ist der richtige Weg

Und seine Nägel haben die kranke Welt offenbart

Dort hält ihn nun sein Prinz fest im Griff

Und selbst mit seinem Blick durchschneidet er den Boden

Sie schminkt ihre Augen geschwärzt

Und schließt ängstlich alle Tore zum Herzen

Er opfert gewaltsam und lächelt

Es schützt Sie vor der Grausamkeit des Augenblicks

Zum Glück tanzte sie einmal in einer Sommernacht

Und ich fühlte sein Herz fliegen

Im Glanz des Glücks einmal das Blau des Himmels in seinen Augen

Er wurde vom Altar zum Leben erweckt

Jetzt ist die Qual das Ende dieses Moments der Schönheit

Und in seiner Abwesenheit erstrahlt seine Helligkeit

Gibt es noch Hoffnung?

Er kann nicht bis zum Ende seines Lebens vorsichtig sein

Seine Worte und Schritte waren untröstlich

Er weiß es und trifft eine Entscheidung

Wenn nachts im Treppenhaus

Er kriecht heraus, ohne den Atem anzuhalten

Der Platzregen heult in der Kälte der Stadt

Es löscht die Flammen der Hölle

Zum Glück tanzte sie einmal in einer Sommernacht

Und ich fühlte sein Herz fliegen

Im Glanz des Glücks einmal das Blau des Himmels in seinen Augen

Er wurde vom Altar zum Leben erweckt

Jetzt ist die Qual das Ende dieses Moments der Schönheit

Und in seiner Abwesenheit erstrahlt seine Helligkeit

Der Platzregen heult in der Kälte der Stadt

Er geht, ohne je zurückzukehren

Zum Glück tanzte sie einmal in einer Sommernacht

Und ich fühlte sein Herz fliegen

Im Glanz des Glücks einmal das Blau des Himmels in seinen Augen

Er wurde vom Altar zum Leben erweckt

Jetzt ist die Qual das Ende dieses Moments der Schönheit

Und in seiner Abwesenheit erstrahlt seine Helligkeit