VAIN VARJOT HÄNTÄ SEURAA - Yö

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Ei päivisin kukaan häntä koskaan nää

Hän katseita pelkää ja odottaa vain pimeää

Joku sanoo hänen aina vaan juoksevan pakoon elämää

Aina päivisin kaupungilla kerrotaan:

Joku yöllä sen hullun nähnyt taas on liikkuvan

Miksi sellaisten vapaudessa vielä kulkea annetaan?

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Äidit hänellä lapsiansa pelottaa:

Jos et ole kiltti hän nousee piilostaan

Ja kaikki tuhmat lapset vie hän mukanaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Kuka hänet tuntee ja tietää tarkalleen

Että mitä hän tahtoo ja miksi hän pakoilee?

Kuka häntä ymmärtää ja kuka hänet tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Niin hän yksin olla saa, eikä tahdo mitään muuttaa

Hän muistaa kyllä roolinsa ilman kuiskaajaa

Aber er verschwindet einfach leise in der Vorstadtnacht

Als er auf die Bühne kommt, verbeugen sich die Straßenlaternen

Tagsüber wird ihn niemand sehen

Er sieht ängstlich aus und wartet nur auf die Dunkelheit

Jemand sagt, er rennt immer nur vor dem Leben davon

Jeden Tag heißt es in der Stadt:

Jemand in der Nacht, der es wieder verrückt gesehen hat, bewegt sich

Warum ist es noch erlaubt, sich in der Freiheit solcher Menschen zu bewegen?

Jetzt lass uns reden

Jetzt lass uns reden

Jetzt lass uns reden

Aber er verschwindet einfach leise in der Vorstadtnacht

Als er auf die Bühne kommt, verbeugen sich die Straßenlaternen

So wandert er allein, nur Schatten folgen ihm

Bis am Morgen endlich die Bühnenlichter ausgehen

Mütter haben ihren Kindern Angst:

Wenn Sie nicht freundlich sind, wird er aus seinem Versteck aufstehen

Und all die ungezogenen Kinder, die er mitnehmen wird

Davon reden wir

Davon reden wir

Davon reden wir

Aber er verschwindet einfach leise in der Vorstadtnacht

Als er auf die Bühne kommt, verbeugen sich die Straßenlaternen

So wandert er allein, nur Schatten folgen ihm

Bis am Morgen endlich die Bühnenlichter ausgehen

Wer kennt ihn und weiß es genau

Das will er und warum läuft er weg?

Wer versteht ihn und wer beurteilt ihn?

Wer verurteilt?

Wer verurteilt?

Wer verurteilt?

Aber er verschwindet einfach leise in der Vorstadtnacht

Als er auf die Bühne kommt, verbeugen sich die Straßenlaternen

So wandert er allein, nur Schatten folgen ihm

Bis am Morgen endlich die Bühnenlichter ausgehen

Er darf also alleine sein und will nichts ändern

Er erinnert sich ohne ein Flüstern an seine Rolle