Metsäkukkia - Olavi Virta

Metsään on tullut jo syys

Lohduton yön hämäryys

Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan

Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset

Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti maasta pois

Yksinäin allapäin saavun kukkien luo

Poimin ne armaallein, anteeksi saan

Tien onnelaan tunnen taas löytänein

Niin kesä saapuu jo uus

Kukkien uus ihanuus

Metsässä puut vihannoi

Sunnuntain hääkellot soi

Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussa

Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt

Vain me tunnemme sen, on matkan pää liittomme tää

Syy metsäkukkien

Der Herbst ist bereits in den Wald eingezogen

Untröstliche Nachtdämmerung

Nur die Hongas seufzen danach, die Blumen der Erde zu beschützen

Es gibt noch kleine im Tierheim von Hongisto

Waldpfannen, diese Herbst vergessen

Ich komme allein von unten zu den Blumen

Ich hole sie mit meinen Lieben ab, es tut mir leid

Ich schätze mich glücklich, den Weg wiedergefunden zu haben

Der Sommer kommt also schon neu

Die neue Schönheit der Blumen

Im Wald waren die Bäume grün

Am Sonntag läuten die Hochzeitsglocken

Nebenan leite ich die Braut der Kirche

Es gibt Wildblumen im Brautstrauß

Lächelnd, wissend, dass sich der Blick jetzt verbindet

Nur wir wissen, dass es das Ende unserer Reise ist

Die Ursache der Wildblumen