Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

Der Abend kommt leise mit einem Seufzer

Hinter den Fenstern gehen die Lichter an

Es bleibt nicht im Dunkeln

Andere niemand allein

Licht aus den Schatten der Nacht verblassen

Aber – ich zünde sie nicht einmal an, nein

Ich denke: Ich brauche sie kaum

Wenn du es bist, bist du das hellste Licht

Ich würde sagen, zu sehr erhellt es

Jeder will wissen, warum es bleibt

Meine Wohnung komplett dunkel

Schatten verflechten sich

Sie ersticken

Was auch immer mit mir passiert

Aber – sie wissen nicht, dass Licht das kann

Schüttelt dieses schüchterne Gefühl ab

Also beschlossen wir beide: Niemals

Die Lichter gehen auf uns zu