Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.

Eine Träne des Himmels fiel zu Boden.

Das Land war still, unfähig zu trösten.

Dunkle Presse, gegen die Haut,

nur du kannst es löschen.

Das Schiff der Träume steigt,

im nebel verschwindet das segel schon in den wellen.

Ich suche dich, ich schreie,

kann Mut an der Oberfläche halten!

Wie lange bleibt das Herz auf dem Heimweg?

Finden Sie immer noch Ihren Platz?

Wenn du zu weit wanderst, kannst du den Weg dorthin vergessen,

aber ihre Wurzeln bleiben unverändert.

Das Herz schlägt, ich sehe einen Traum.

Du ziehst mich an Land und wachst aus den Wellen auf.

Tausende Sterne erhellen den Himmel.

Nur du kannst so strahlen.

Wie lange bleibt das Herz auf dem Heimweg?

Finden Sie immer noch Ihren Platz?

Wenn du zu weit wanderst, kannst du den Weg dorthin vergessen,

aber ihre Wurzeln bleiben unverändert.

Wie lange bleibt das Herz auf dem Heimweg?

Finden Sie immer noch Ihren Platz?

Wenn du zu weit wanderst, kannst du den Weg dorthin vergessen,

aber ihre Wurzeln bleiben unverändert.

Die Wurzeln von ihnen bleiben unverändert.