Tie yli taivaan - Anna Kokkonen

Syntyi kerran hopeinen kuori

Sydämen muotoon taivaassa taottiin

Kaksi sielua sisäänsä sulki

Putosi maahan, kahtia särjettiin

Ei milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Toinen puoli surusta vääntyi

Sinä sen löysit, avasit viimeinkin

Toinen pieniin palasiin särkyi

Minä vein talteen, muruset yhdistin

EI milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Eine silberne Muschel wurde einmal geboren

Die Herzform im Himmel wurde geschmiedet

Zwei Seelen schließen sich ein

Fiel zu Boden, zerrissen in zwei Teile

Nie größer

Über den Himmel

noch durch den Nebel zu dir wüten

und ich werde dich erreichen

Das Geräusch der Sonne höre ich über die dunkle Erde

zur Skyline

Ich finde immer noch sut

Noch durch den Schlaf werde ich zu dir eilen

bevor du verschwindest

Wir können niemals

keine Meere oder Länder mehr

unterscheiden

Die andere Hälfte der Trauer verdreht

Du hast es gefunden, du hast es endlich geöffnet

Ein anderer zerbrach in kleine Stücke

Ich erholte mich, die Krümel vereinten sich

NIE größer

Über den Himmel

noch durch den Nebel zu dir wüten

und ich werde dich erreichen

Das Geräusch der Sonne höre ich über die dunkle Erde

zur Skyline

Ich finde immer noch sut

Noch durch den Schlaf werde ich zu dir eilen

bevor du verschwindest

Wir können niemals

keine Meere oder Länder mehr

unterscheiden