Kirous - Apulanta

Lääkitsen itseni rukouksin

Mutta otan niitä lääkkeeksi vain

Ovat myrkkyni jotain aivan muuta

Mua vahvempaa

Kuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen

Outo rakkaus hiipuvaan lämpöön

On rakentanut

Muodon antanut

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Pelkään onnellisuutta

Sillä tunnen sen vastakohdan

Päivää on seurattava illan

Ei voi muuttaa

Kirouksella on kasvot

Jotka ihmistä muistuttaa

Sen äänessä asuu lupaus

Se valehtelee myös itselleen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Puolet minusta liekkeihin tuijottaa

Ne värini toistavat tanssissaan

Puolet rakastaa mustaa veden pintaa

Ja mitä se syvyyteen piilottaa

Puolet jäi vangiksi illuusioon

Joka itsestään rakensi uskonnon

Puolet iskee rystyset kallioon

Tunteakseen todellisen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Ich heile mich durch Gebet

Aber ich nehme sie nur als Medizin

Meine Gifte sind etwas ganz anderes

Stärker als alles andere

Der Duft toter Blätter ist die Heimat des Herzens

Seltsame Liebe zu verblassender Wärme

Hat gebaut

Geformt von

Der Fluch nimmt seinen Lauf

Welche Form auch immer anerkannt wird

Es gibt keine Möglichkeit aufzuhören

Wahrgenommene Perfektion

Echo wie die Menschheit

Das Licht verblasst

Sein Fluch ist derselbe wie meiner

Ich habe Angst vor Glück

Denn ich fühle das Gegenteil

Dem Tag muss der Abend folgen

Kann sich nicht ändern

Der Fluch hat ein Gesicht

Was die Leute erinnert

In seiner Stimme liegt ein Versprechen

Es belügt sich auch selbst

Der Fluch nimmt seinen Lauf

Welche Form auch immer anerkannt wird

Es gibt keine Möglichkeit aufzuhören

Wahrgenommene Perfektion

Echo wie die Menschheit

Das Licht verblasst

Sein Fluch ist derselbe wie meiner

Die Hälfte von mir starrt in die Flammen

Sie wiederholen meine Farbe in ihrem Tanz

Die Hälfte liebt die schwarze Oberfläche des Wassers

Und was es in der Tiefe verbirgt

Die Hälfte wurde in Illusion gefangen genommen

Die die Religion selbst aufgebaut haben

Die Hälfte der Knöchel schlug auf den Felsen

Echt zu fühlen

Der Fluch nimmt seinen Lauf

Welche Form auch immer anerkannt wird

Es gibt keine Möglichkeit aufzuhören

Wahrgenommene Perfektion

Echo wie die Menschheit

Das Licht verblasst

Sein Fluch ist derselbe wie meiner