Eilisen aurinko - Aurora

Ne teki mulle väärin niin.

Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää.

Mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen.

Eilisen aurinko laskenut on länteen

Raskaita aikoi, sitkeitä traumoi

missä meikäläinen katkerasti kauhoi

uppos pinnan alle

takas ylös henkee haukkoi

ja nousi mietintä taukoi

paljon solmuja ne aukoi

ja mä ymmärsin teot kulkee keraseurauksin

pahantekijäkin muuttua voi katumus iskee ja sisin salamoi.

Ne teki mulle väärin niin

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää.

ne teki mulle väärin niin.

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää

mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen

eilisen aurinko laskenut on länteen

Ne jotka pomotti

kulman takana odotti,

koville se otti, itsetuntoni hajotti

mietin voisinko mä heitä unohtaa

ei ollu paikkaa jonne taakan pudottaa,

raivokohtauksii sekä vallan käyttöö

sateli syytöksii

usein ilman näyttöö

mä en osannu kyseenalaistaa

mut pimeäkin valkenee ku valaistaan

Ne teki mulle väärin niin

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää.

ne teki mulle väärin niin.

niin niin väärin niin

mut mä en kanna kaunaa enää

mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen

eilisen aurinko laskenut on länteen

Mut mä en kanna kaunaa enää

Mut mä en kanna kaunaa enää

Sie haben mir so Unrecht getan.

Also so falsch, aber ich hege keinen Groll mehr.

Mein Dach für die Zukunft ist genau das gleiche wie das, was ich heute mache.

Die gestrige Sonne ist im Westen untergegangen

Schwer geplant, hartnäckig traumatisiert

wo Meikäläinen schreckliche Angst hatte

unter die Oberfläche sinken

der Rücken atmet bellend

und Rose denkender Gedanke

viele Knoten, die sie geöffnet haben

und ich verstand die Taten zu durchlaufen

selbst der Übeltäter kann sich ändern, Reue schlägt zu und Blitzeinschläge.

Sie haben mir so Unrecht getan

so so falsch so

aber ich hasse es nicht mehr.

sie haben mir so Unrecht getan.

so so falsch so

aber ich hasse es nicht mehr

Mein Dach für die Zukunft ist genau das, was ich heute mache

die gestrige Sonne ist im Westen untergegangen

Diejenigen, die befehlen

um die Ecke gewartet

So schwer es war, brach mein Selbstwertgefühl zusammen

Ich fragte mich, ob ich sie vergessen könnte

Es gab keinen Platz, um die Last fallen zu lassen,

Wutausbrüche und Machtausübung

regnete Vorwürfe

oft ohne Bildschirm

Ich kann es nicht in Frage stellen

aber selbst die Dunkelheit wird erhellt

Sie haben mir so Unrecht getan

so so falsch so

aber ich hasse es nicht mehr.

sie haben mir so Unrecht getan.

so so falsch so

aber ich hasse es nicht mehr

Mein Dach für die Zukunft ist genau das, was ich heute mache

die gestrige Sonne ist im Westen untergegangen

Aber ich hege keinen Groll mehr

Aber ich hege keinen Groll mehr