Tuulenkosija - Cmx

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta

Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita

Jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla

Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot

Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa

Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika

On jää niin mustaa yllä syvyyksien

Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan

Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

In meiner Vorstellung würde ich allein an der Spitze einer Kollision stehen

Ich würde wie ein Feigling schreien

Eine Brise vom Himmel, während Sie einen Alptraum zum Abreißen einladen

Aber mein Buch ist müde und du siehst voller Gegenstände aus

Die ihren Hals in der Welt nicht gedemütigt haben

Sie wollen mich fangen und mit sich ins Leere tragen

Ich gehe, obwohl ich mich nicht bewege, beruhigt mich die Tiefe

Sogar die Fragen schreien ihren Chorgesang

Ich gehe, obwohl ich mich nicht bewege, beruhigt mich die Tiefe

Sogar die Fragen schreien ihren Chorgesang

Sie erinnern sich nicht daran, dass eine Person nur ein Leben hat

Sie wollen es auch besitzen

Jetzt ist es an der Zeit, all diese Gesichter zu erkennen

Wer dachte, er hätte es vergessen, hinter einem alltäglichen Rauchvorhang

Keine Träume lassen uns in Ruhe, selbst wenn wir sie ablehnen

Ich gehe spät in der Nacht, es ist endlich soweit

Über den Tiefen ist so schwarzes Eis

Von denen ich die dunkle Zuneigung des Saums kenne

Nach der Schließung so vieler Pilger

Ich gehe, obwohl ich mich nicht bewege, beruhigt mich die Tiefe

Sogar die Fragen schreien ihren Chorgesang

Ich gehe, obwohl ich mich nicht bewege, beruhigt mich die Tiefe

Sogar die Fragen schreien ihren Chorgesang

Sie erinnern sich nicht daran, dass eine Person nur ein Leben hat

Sie wollen es auch besitzen