Vahantajoki - Eppu Normaali

Sade vilvoittava valuu maahan

Janon sammuttaa

Pitkä vilja pienen pojan

Syliinsä hukuttaa

Joessa varpaat viilenee

Kun varoo vaan ettei kalat haukkaa

Aurinko on mukava kaveri

Mutta onneksi kaukana

Kesäkuisen äidin syliin saa

Vihreyteen kellahtaa

Lämmin tuuli keuhkot täyttää

Naapurin pellolla kasvaa vuori

Se kerran valloitettiin

Viimesyksyiset koivunlehdet

Sanomalehteen käärittiin

Henkisavuja pössyteltiin

Kunnes polvet notkahti

Ja seuraavalla viikolla vuorenlaki paloi poroksi

Merkkimme näihin maihin jää

Ilmakivääri ja tähkäpää

Naapurin isännälle veli näyttää

Joskus poikien kanssa mennään ryyppäämään

Joen rantaan

Hiekkatörmälle nuotiopaikan

Kaivamme santaan

Pimeä vihreä, ympäröi kuu meitä

Taivaalta möllöttää

Sitä pontikkapullon pohjan läpi

On kiva töllöttää

Keväisen koulupäivän

Joen rannassa mieleen jäivän

Esterin olut täyttää

Älä ota maailmaani pois

Ilman en elää vois

Maa lapsilleen kuuluu

Regen kühlt den Boden ab

Janon schaltet ab

Langkorn für einen kleinen Jungen

Ihre Arme ertrinken

Im Fluss kühlen sich die Zehen ab

Bei Vorsicht aber nicht der Fischhabicht

Die Sonne ist ein netter Kerl

Aber zum Glück weit weg

Der Schoß von Junes Mutter ist erlaubt

Es wird grün

Der warme Wind füllt die Lungen

Auf dem Feld des Nachbarn wächst ein Berg

Es wurde einmal erobert

Birkenblätter im letzten Herbst

Die Zeitung war eingepackt

Rauchschwaden wurden zerstampft

Bis die Knie nachgaben

Und in der nächsten Woche brannte das Berggesetz zu Rentieren

Unsere Spuren in diesen Ländern werden bleiben

Luftgewehr und Maiskolben

Der Bruder schaut zum Herrn des Nachbarn

Manchmal gehen wir mit den Jungs etwas trinken

Zum Flussufer

Ein Sandkasten

Wir graben uns in den Sand

Dunkelgrün, umgeben vom Mond uns

Der Himmel grollt

Durch den Boden der Pontonflasche

Es ist schön zu vermasseln

Schultag im Frühling

An den Ufern des Flusses erinnere ich mich

Esterbier füllt

Nimm mir nicht die Welt weg

Ich kann nicht ohne sie leben

Das Land gehört ihren Kindern