Laura Häkkisen silmät - J. Karjalainen

Ystävät mua kuunnelkaa

Ja mukanakin laulaa saa

Kun kerron teille pienen tarinan

Tää on laulu Laura Häkkisen

Ja silmien niin sinisten

Oli juhannus ja siitä aloitan

Mä ikkunasta hänet näin

Kun keikkabussiin hetkeks jäin

Tää juttu sattui Järvilavalla

Hän seisoi ihan yksinään

Laiturilla mietteissään

Mikä juhla se on sillä tavalla

Mä menin päähän laiturin

Ja hyvät jussit toivotin

Hän kasvonsa käänsi minuun päin

Silloin näin mä kirkkauden

Jota olevankaan tiennyt en

Ja kouristuksen tunsin syömmessäin

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Ei minua hän tuntenut

Eikä oikein uskonut

Kun sanoin että soitan bändissä

Mä sanoin «Soitan kumminkin

Beibi menen sekaisin»

Hän sanoi «Taidat olla kännissä»

En ollut enää ollenkaan

Olin tokkurassa muuten vaan

Mulle riitti loiste silmien

«Nähdään päässä laiturin

Keikan jälkeen» ehdotin

«Nähdään vaan» hän sanoi hymyillen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Keikka alkoi yks ja kaks

Eikä tullut paljon kummemmaks

Onneks se loppui lyhyeen

Sinisilmääni mietin vain

Mä katseellani häntä hain

Pian tahdoin hänet nähdä uudelleen

Mä jengin läpi kiirehdin

Takas päähän laiturin

Ja odottelin sydän pamppaillen

Siihen tuli jotain porukkaa

Nimmareita jaagaamaan

Mut ei koskaan Laura Häkkinen

Mä olin epätoivoinen

Mä etsin alta koivujen

Mä pyörin eessä nakkikojujen

Mä siinä melkein turpaan sain

Kun tyttöäni turhaan hain

Ja varkain valkes aamu kesäinen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Stade sanoi «Lähdetään»

Mä sanoin «Menkää, tänne jään»

Ja istuin takas päähän laiturin

«Mä en lähde minnekään

Mul on juttu meneillään»

No Stade sano «Mä poltan Camelin»

Silloin vanha järkkäri

Näki minun hätäni

«Arvaan ketä ootat» alkoi hän

Kylmä karsi ruumistain

Kun kertomuksen kuulla sain

Näin miehen kyyneliään pyyhkivän

Oli siitä vuotta kymmenen

Kun järveen kesken tanssien

Hukkui nuori Laura Häkkinen

Sen jälkeen joka juhannus

Näin loppuu tämä kertomus

Nähty oli loiste silmien

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Freunde hören mir zu

Und du kannst mit dir singen

Wenn ich dir eine kleine Geschichte erzähle

Dies ist ein Lied von Laura Häkkinen

Und die Augen so blau

Es war Mittsommer und da fange ich an

Ich sah ihn aus dem Fenster

Als ich eine Weile im Tourbus blieb

Diese Sache ist in Järvilava passiert

Er stand alleine da

In Gedanken am Pier

Was für eine Feier ist es so

Ich ging bis zum Ende des Piers

Und gute Wünsche, wünsche ich

Er wandte mir sein Gesicht zu

Da sah ich die Herrlichkeit

Was ich nicht wusste

Und beim Essen hatte ich einen Krampf

Sie war schön schön so

Meine Augen sind mit Tränen bedeckt

Jedes Mal, wenn ich an ihn denke

Also das blaue Wasser des Sees

Glänzte nie

Als Laura Häkkinens Augen strahlten

Er kannte mich nicht

Und glaubte nicht wirklich

Als ich sagte, dass ich in einer Band spiele

Ich sagte: «Ich rufe beide an

Babe, ich bin verwirrt »

Er sagte "Du musst betrunken sein"

Ich war gar nicht da

Ich war übrigens betrunken

Ich hatte genug Glanz in meinen Augen

«Wir sehen uns vom Pier

Nach dem Gig » schlug ich vor

„Mal sehen“, sagte er mit einem Lächeln

Sie war schön schön so

Meine Augen sind mit Tränen bedeckt

Jedes Mal, wenn ich an ihn denke

Also das blaue Wasser des Sees

Glänzte nie

Als Laura Häkkinens Augen strahlten

Der Gig begann um eins und zwei

Und wurde nicht viel seltsamer

Glücklicherweise endete es kurz

Meine blauen Augen fragen sich nur

Ich sah ihn mit meinem Blick an

Bald wollte ich ihn wiedersehen

Ich eilte durch die Bande

Hinteres Ende des Piers

Und ich wartete mit klopfendem Herzen

Es hat eine Crew

Autogramme zu teilen

Aber niemals Laura Häkkinen

Ich war verzweifelt

Ich suche unten nach Birken

Ich drehte mich vor die Stände

Ich bin fast hineingeraten

Als ich mein Mädchen vergeblich suchte

Und verstohlener weißer Morgen im Sommer

Sie war schön schön so

Meine Augen sind mit Tränen bedeckt

Jedes Mal, wenn ich an ihn denke

Also das blaue Wasser des Sees

Glänzte nie

Als Laura Häkkinens Augen strahlten

Stade sagte «Lass uns gehen»

Ich sagte «Geh, ich bleibe hier»

Und einen Sitzplatz am hinteren Ende des Piers

"Ich gehe nirgendwohin

Ich habe eine Geschichte am Laufen »

Nun, Stade sagt «Ich rauche Camel»

Dann der alte Schurke

Sah meine Not

„Ich schätze, auf wen Sie warten“, begann er

Kaltschnitt des Körpers

Als ich die Geschichte hörte

Ich sah, wie der Mann seine Tränen wegwischte

Es waren zehn Jahre

Nach dem See mitten im Tanzen

Die junge Laura Häkkinen ist ertrunken

Nach jedem Mittsommer

So endet diese Geschichte

Was zu sehen war, war das Leuchten der Augen

Sie war schön schön so

Meine Augen sind mit Tränen bedeckt

Jedes Mal, wenn ich an ihn denke

Also das blaue Wasser des Sees

Glänzte nie

Als Laura Häkkinens Augen strahlten

Sie war schön schön so

Meine Augen sind mit Tränen bedeckt

Jedes Mal, wenn ich an ihn denke

Also das blaue Wasser des Sees

Glänzte nie

Als Laura Häkkinens Augen strahlten