Hän ei kävele koskaan - Johanna Kurkela

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista

Hänen vatsansa on norsunluuta

Ja kun kosketan hänen niskaansa

En mieti mitään muuta

Hänen kätensä tietävät miten

Tehdä pyytteettömästi hyvää

Hänen silmänsä ovat suota

Upottavaa ja niin syvää

Hän ei kävele koskaan

Mutta sielunsa viilettää

Kuin villi intiaani

Vuorenrinnettä välkkyvää

Hän ei kävele koskaan

Se vain unissa onnistuu

Mutta tärkeämpää onkin

Hänessä kaikki se muu

Hänen hiuksensa on punottu köysinippu

Hänen selkänsä on silkkipuuta

Ja kun sivelen hänen otsaansa

En kaipaa mitään muuta

Hänen huulensa ovat niin todet

Ja ne kuiskivat hellyydestä

Olen oppinut hänen kanssaan

Ihaninta ihmisestä

Hän ei kävele koskaan…

Hän ilman jalkoja juoksee

Hän nauttii ja iloitsee

Enemmän kuin moni niistä

Jotka oikeasti kävelee

Hän ei kävele koskaan…

Sein Gesicht ist in Marmor gemeißelt

Sein Bauch ist elfenbeinfarben

Und wenn ich seinen Hals berühre

Ich denke an nichts anderes

Seine Hände wissen wie

Uneigennützig Gutes tun

Seine Augen sind sumpfig

Tauchbar und so tief

Er geht nie

Aber seine Seele kühlt ab

Wie ein wilder Indianer

Flackern am Berghang

Er geht nie

Es funktioniert nur in Träumen

Aber noch wichtiger

In ihm alles andere

Ihr Haar ist ein geflochtenes Seilbündel

Sein Rücken ist aus Seidenholz

Und wenn ich seine Stirn streiche

Ich will nichts anderes

Ihre Lippen sind so wahr

Und sie flüsterten mit Zärtlichkeit

Ich habe bei ihm gelernt

Der wunderbarste Mann

Er geht nie…

Er läuft ohne Beine

Er genießt und freut sich

Mehr als viele von ihnen

Wer geht wirklich

Er geht nie…