Juurrun tähän ikävään - Johanna Kurkela

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan

Kiven pintaa miettien mä hyväilen

Nypin maasta rikkaruohon muutaman

Kukkii kummullasi muistot eilisen

Orvokit sen kesätaivaan siniset

Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen

Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit

Tätä kenellekään kertoa voi en

Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit

Lintu lohdutusta laulaa jossakin

Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Ich setze mich für einen Moment in den Schatten der alten Eiche

Ich denke an die Oberfläche des Steins und streichle ihn

Ich hebe ein paar Unkräuter vom Boden auf

Blüht deine gottverdammten Erinnerungen an gestern

Stiefmütterchen in seinem Sommerhimmelblau

Aber man kann sie nicht mehr sehen

Wie Stiefmütterchen im Boden gesehen

Festgefahren in dir bin ich lebend aufgewachsen

Du warst meine Macht und was immer du damit anstellst

Jetzt wurzele ich in diesem Elend

Alles in mir als stille Klage

Als das Licht ausging, verlor ich mich im Dunkeln

Und wenn ich dich nicht mehr sehe

So wurzele ich in diesem Elend

Ich gieße die Blumen und rufe dich an

Und es ist wie etwas, das Sie beantworten würden

Ich kann das niemandem sagen

Nur diese kleinen Stiefmütterchen verstehen es

Irgendwo singt ein Trostvogel

Ich möchte dich dann zurück

Wie Stiefmütterchen im Boden gesehen

Festgefahren in dir bin ich lebend aufgewachsen

Du warst meine Macht und was immer du damit anstellst

Jetzt wurzele ich in diesem Elend

Alles in mir als stille Klage

Als das Licht ausging, verlor ich mich im Dunkeln

Und wenn ich dich nicht mehr sehe

So wurzele ich in diesem Elend