Linnunradan lapset - Johanna Kurkela

Makasin mustan taivaan alla

Ja tuijotin pimeää

Niin syvää ja näkymätöntä

Niin äkkiä tihenevää

Ja melkein huomaamatta

Tähdet lipui piilostaan

Ne loistivat hiljaisuutta

Ja kylpivät valossaan

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Lepäsit vierelläni siinä

Mä tähdissa matkaa tein

Sä suutelit minua suulle

Sun kättäsi varoen vein

Ja kaukaa kaaoksesta

Näimme toiseen galaksiin

Kun katsoimme ääretöntä

Se hyvältä tuntui niin

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Ich lag unter dem schwarzen Himmel

Und ich starrte in die Dunkelheit

So tief und unsichtbar

So plötzlich Verdickung

Und fast unbemerkt

Die Sterne flogen aus ihrem Versteck

Sie strahlten vor Stille

Und gebadet in ihrem Licht

Hier sind die Kinder der Milchstraße

Will lieben

Gegen die Dunkelheit

Sie erhalten keinen anderen Schutz

Die Kinder der Milchstraße ziehen vorbei

Um den Umkreis gehen

In der Nacht miteinander

Richtung sauer

Du hast dich neben mir darin ausgeruht

Ich habe die Reise in den Sternen gemacht

Du hast mich auf den Mund geküsst

Die Sonne hob sanft deine Hand

Und weit weg vom Chaos

Wir haben eine andere Galaxie gesehen

Als wir ins Unendliche blickten

So fühlte es sich gut an

Hier sind die Kinder der Milchstraße

Will lieben

Gegen die Dunkelheit

Sie erhalten keinen anderen Schutz

Die Kinder der Milchstraße ziehen vorbei

Um den Umkreis gehen

In der Nacht miteinander

Richtung sauer