Ilta pressiklubilla - Juice Leskinen

Roikkuu tuolin selkänojalla

samettinen pikkutakki.

Sellainen on joka pojalla.

Joka suussa salmiakki.

Julkisuuden elättämiä

tovereita siinä nyhjää.

Tuhkakuppi täynnä jämiä.

Grogilasi täynnä tyhjää.

Carillopaukuista maksani nään katkeroituneen.

Pomo taas huusi.

En kenenkään muista niin noituneen.

Minua ilmankin hommani näyttävät hoituneen.

Otetaan nämä ja mennään vaikka pubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

Teimme Nykäsestä mestarin.

Teimme Neumannista tähden.

Miksi meitä näistä kumpikin

väheksyy nyt kansan nähden?

Kirjoitimme niin kuin tapahtui.

Ei käynyt niin kuin kirjoitimme.

Pakinoitsijatkin liiviin ui

sekä vakisenttarimme.

Eilinen päivä, se raskaasti verotti voimiain.

Päätoimittaja ei alkuunkaan ymmärrä toimiain.

Tarkkaan se syynäilee juttuja mun valikoimiain.

Otetaan yhdet ja lähdetään vaikka pubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

En minä ymmärrä lukijaa, latojaa, painajaa.

Eikä ne sympatiaa mulle myöskään aina jaa.

Kohtelee mua kuin haamua taikka kuin vainajaa.

Aivan kuin oisin nääntynyt äskettäin tubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

Koulutöitä vielä tehdessä

oltiin neljäs vallanmahti.

Nyt oon typerässä lehdessä

pelkkä julkimoiden vahti.

Kun ilta saa pressiklubiin.

Hängt an der Stuhllehne

samtiges Jäckchen.

Jeder Junge ist so.

Jeder Bissen Salmiak.

Unterstützt von der Öffentlichkeit

Kameraden darin.

Aschenbecher voller Marmelade.

Dein Grogglas voll leer.

Carillo-Sticks machen meine Leber bitter.

Der Chef schrie wieder.

Ich kann mich an niemanden erinnern, der so verzaubert war.

Auch ohne mich scheinen meine Angelegenheiten geregelt zu sein.

Lass uns die nehmen und in die Kneipe gehen.

Der Abend ist im Presseclub angekommen.

Wir haben Nykäne zu einem Champion gemacht.

Wir haben Neumann zum Star gemacht.

Warum wir beide

jetzt vor dem Volk verachten?

Wir haben geschrieben, wie es passiert ist.

Es ist nicht so geworden, wie wir es geschrieben haben.

Packer schwimmen auch in Westen

sowie unser ständiges Zentrum.

Gestern war es sehr anstrengend.

Der Chefredakteur versteht die Schritte zunächst nicht.

Genau, es verursacht Sachen in meiner Auswahl.

Lass uns eins nehmen und in die Kneipe gehen.

Der Abend ist im Presseclub angekommen.

Ich verstehe das Lesegerät, die Schreibmaschine, den Drucker nicht.

Und sie teilen auch nicht immer mein Mitgefühl.

Behandelt mich wie einen Geist oder wie eine tote Person.

So als hätte ich mich kürzlich in der Röhre gelangweilt.

Der Abend ist im Presseclub angekommen.

Erledige noch Schularbeiten

war das vierte Reich.

Jetzt bin ich in einer blöden Zeitschrift

nur eine Promi-Uhr.

Wenn Sie abends in den Presseclub gehen können.