Niin kaunis on hiljaisuus - Kaija Koo

Sotilas tuntematon kulkee

Ei muista mutta tuntee

Aamulla tulimeren

Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu

Kuvaa tyttönsä katselemaan

Silmiä se kirvelee

Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee

Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus

Ja kauniimpaa on kaipaus

Kun muistoissa hetken olla saa

Silmän isku on ikuisuus

Niin kaunis on hiljaisuus

Siellä jossain säilyy salaisuus

Sielu on surusta suunniltaan

Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin

Kohta kuljetaan kuka ties

Mutta muistoissaan hän jos tänne jää

Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu

Kun hiljaisuuteen jää

Ja savuverhon sameaan huntuun

Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee

Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus,

Ein unbekannter Soldat geht vorbei

Erinnert sich nicht, aber fühlt

Am Morgen das Meer

In heißen Wellen schwingen

An der Wurzel des Baumes sitzt er

Machen Sie ein Foto von ihrem Mädchen, um es anzusehen

Es brennt in den Augen

Nachdem ich zu viel gesehen habe

Aber mehr dazu

Wenn zu Hause schreiben

So schön ist die Stille

Und schöner ist die Sehnsucht

Wenn du für eine Weile in den Erinnerungen sein kannst

Der Schlag ins Auge ist die Ewigkeit

So schön ist die Stille

Irgendwo gibt es ein Geheimnis

Die Seele ist traurig in ihre Richtung

Wenn nicht gerne gesehen

Ihm wurde gesagt, er solle nach Hause gehen

Der Punkt wird von wer weiß getragen

Aber in seinen Erinnerungen wird er es tun, wenn er hier bleibt

Er ist also ein verlorener Mann

Er weiß, wie es sich anfühlt

Wenn Stille herrscht

Und der rauchige Schleier im dunstigen Schleier

Alle ersteren verschwinden

Aber solange er geht

Das Leben hinterlässt seine Spuren

So schön ist die Stille,