Vapaa - Kaija Koo

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää

Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa

En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan

Sillä niin olis käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii

Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva

Eikä se halunnut päästää irti

Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori on merta

Se sellaiseksi kasvoi mun päässä

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä

Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii

Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi

Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää

Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Rakennan kotini yksin, parannan minäni yksin

Pakotan pitämään itseni koossa

En ole se surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin

En rakenna sille kotiini huonetta

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä

Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii

Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi

Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää

Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Ich bin müde von den Kräften, die mein Leben leiten

Der sich mitnimmt und liebt

Ich weiß nicht, ob es falsch ist, dass ich nicht einmal dem Tod zugestimmt habe

Denn es wäre passiert, wenn ich gestern gefehlt hätte

Jemand hielt mich darin fest, es war so schrecklich stark

Und es wollte nicht loslassen

Fast wie Fleisch und Blut ist der größere Berg das Meer

Es ist so in meinem Kopf gewachsen

Ich erwarte keine Überraschung, ich halte nicht die Luft an

Ich möchte es hinter mir lassen

Das ist das Ende meiner Flucht

Ich bin weder mutig noch unsterblich

Aber ich weiß nur, was das Herz schon lange weiß

Das ist das Ende meiner Flucht

Ich werde keine Angst haben, obwohl ich befürchte, dass es nicht oo black kii ist

Aber ich glaube nicht, dass der Mensch stärker ist

Ich werde es sterben lassen, ich werde es nicht mehr atmen lassen

Ich weiß nicht, ich bin es nicht mehr schuldig

Ich baue mein Haus alleine, ich heile mich alleine

Ich zwinge mich, mich zusammenzuhalten

Ich bin nicht dieser lausige Lumpen, dessen Herz ausgesaugt wurde

Ich baue keine Räume dafür in meinem Haus

Ich erwarte keine Überraschung, ich halte nicht die Luft an

Ich möchte es hinter mir lassen

Das ist das Ende meiner Flucht

Ich bin weder mutig noch unsterblich

Aber ich weiß nur, was das Herz schon lange weiß

Das ist das Ende meiner Flucht

Ich werde keine Angst haben, obwohl ich befürchte, dass es nicht oo black kii ist

Aber ich glaube nicht, dass der Mensch stärker ist

Ich werde es sterben lassen, ich werde es nicht mehr atmen lassen

Ich weiß nicht, ich bin es nicht mehr schuldig