Tuulten viemää - Kaija Koo

Poika kääntää kahvinkeittimen kii

Hän laittaa ikkunan säppiin

Heittää hyvästit huoneelleen

Hän odottelee hissiään

Taas talonmies juovuksissa

Puhuu kuudella kielellään

Tuuli vie kaiken mennessään

On hän ja maailma sodassa keskenään

Tyttö lähtee kotoaan

Isä hautaustoimistostaan

Saapuu saattokeikaltaan

Raitiovaunulla rapakon taa

Hän ajatuksissaan matkustaa

Ja havahtuu kolinaan

Tytön huulet veisivät pojan mennessään

Mutta hän ei ole poikaa nähnytkään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen

Mutta minkäs teet

He joka päivä toistensa ohi kävelee

Niin kohtalo sanelee

Ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa

Tuulten viemää

Heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Vuodet vierii jylisten

On jäänyt jälkiä sen

Muuten kaikki ennallaan

Nainen lähtee kotoaan

Isä firman autolla komeasti

Hautaan saatetaan

Tuuli vie kaiken mennessään

On mies ja maailma sovussa keskenään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen… (x2)

Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin

Nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää

Tässä kävikin niin

Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit

He joka päivä toistensa ohi käveli

Niin kohtalo saneli…

Der Junge schaltet die Kaffeemaschine ein

Er legt das Fenster auf die Klinke

Abschied nehmen von seinem Zimmer

Sie wartet auf ihren Aufzug

Wieder ein betrunkener Hausmeister

Spricht sechs Sprachen

Der Wind nimmt alles mit, wie er kommt

Er und die Welt befinden sich im Krieg miteinander

Das Mädchen verlässt das Haus

Vater aus seinem Bestattungsunternehmen

Ankunft bei der Eskorte

Mit der Straßenbahn hinter den Bach

Er reist in Gedanken

Und wacht von dem Lärm auf

Die Lippen des Mädchens würden den Jungen wegnehmen

Aber er hat auch keinen Jungen gesehen

Und sie würden so gut zueinander passen

Aber was auch immer du tust

Sie laufen jeden Tag aneinander vorbei

Also bestimmt das Schicksal

Und ein Tag gegen die Nacht wie ein fauler Räuber saugt es

Von den Winden fortgetragen

Ich denke, ihre Geschichte wird manchmal geschrieben

Jahre vergehen wie im Donner

Es gibt Spuren davon

Ansonsten ist alles gleich

Die Frau verlässt das Haus

Papa im Firmenwagen hübsch

Sie werden zum Grab gebracht

Der Wind nimmt alles mit, wie er kommt

Es gibt einen Menschen und die Welt in Harmonie miteinander

Und sie würden so gut zueinander passen… (x2)

Dann kommt die Nacht und trifft den Mann auf der Leinwand

Eine Frau schaut zu den Sternen und versucht zu verstehen

Das ist hier passiert

Und sie hätten einander zugestimmt, aber was auch immer Sie getan haben

Sie gingen jeden Tag aneinander vorbei

Also diktiert das Schicksal …