Omenapuu - Kasmir

Se tuntui ikuisuudelt, mut se oli vaan kuus vuotta Kalliossa

Siel kuoli jotain vanhaa ja syntyi jotain uutta

Korttelin päässä paahti multa

On erottu ja rakastuttu, riidelty ja naurettu

Mä luulin et mun koti vois olla täällä

Ja sitä kai se olikin mut seinät loppuun kulutin

Aika laittaa avaimet eteenpäin, joku muu saa näistä neliöistä tehdä

omannäkösensä

Lapsuuden hoodit missä kerran kuljin

Ne kutsuu mua uudestaan, ja täs on jotain suurempaa

Muuta mä oon luullu, mut tänne mä kuulun

Niin kun kaikist ennen mua, joku päivä mustakin jäljel on vaan omenapuu

Mä nään kuinka sä kasvat täällä

Samaa reittii pyörällä, puisto täynnä frendejä

Sul on samat koulut käytävänä

Opet kysyy kauhul, ethän sä oo isääs tullu

Oot sä klovnina hyppytunnilla, tanssitaaks diskossa hitaita

Onks kanafileetkin ruokalistalla

Heitäks sä kiviä lahdenrannassa, ruusumarjoja taskussa

Kestäks iltapäivät tääl vielä ikuisesti

Lapsuuden hoodit missä kerran kuljin

Ne kutsuu mua uudestaan, ja täs on jotain suurempaa

Muuta mä oon luullu, mut tänne mä kuulun

Niin kun kaikist ennen sua, joku päivä sustakin jäljel on vaan omenapuu

Es fühlte sich wie eine Ewigkeit an, aber es waren nur sechs Jahre im Rock

Etwas Altes starb und etwas Neues wurde geboren

Ein Block aus der gerösteten Form

Wurde getrennt und verliebt, gestritten und ausgelacht

Ich dachte, dein Zuhause könnte nicht hier sein

Und ich schätze, es war das Ende der Mauern

Zeit, die Schlüssel vorzulegen, jemand anderes darf diese Quadrate machen

ihre eigene Natur

Kindheitskapellen, wo ich einst spazieren ging

Sie rufen mich wieder an und hier ist etwas Größeres

Ich habe es mir anders gedacht, aber hier gehöre ich hin

Also wird vor mir eines Tages doch noch ein Apfelbaum stehen

Ich sehe, wie du hier wächst

Die gleiche Route mit dem Fahrrad, ein Park voller Freunde

Sie haben die gleichen Schulen im Flur

Du lehrst mit Entsetzen, kommst du nicht zu deinem Vater

Du bist ein Clown in einer Springstunde, tanzt langsam in der Disco

Onks Hähnchenfilets auf der Speisekarte

Steine ​​in die Bucht werfen, Hagebutten in der Tasche

Die Nachmittage werden hier ewig dauern

Kindheitskapellen, wo ich einst spazieren ging

Sie rufen mich wieder an und hier ist etwas Größeres

Ich habe es mir anders gedacht, aber hier gehöre ich hin

Also, vor sua wird es eines Tages nur noch einen Apfelbaum geben