Oikea aika - Katri Ylander

Tuntuu, että väärästä irti ei pääsisikään

Minkä täytyis säilyä, onkin taas häviävää

Tuntuu, ettei lähellä tarkasti nää minnekään

Mutta kaukaa itsensä takaisin saa kääntymään

Vois lojua sunnuntaisin vain matolla

Ja juoda kahvia

Tai lukea ääneen kirjasta lauseita

Ois huoletonta ja

Pois rinnasta mykkä solmu

Eikä aina niin ikävää

Mikä se onkaan, mikä ei rauhaa tarjoa ollenkaan

Junassa penkin kenelle säästää

Tähänkö pöytään jään

Ne, jotka lähtee, pitääkö päästää

Ja kuka mut löytääkään

Tuntuu, ettei ikinä onnistuis valitsemaan

Entä jos tää elämä lipuukin pois nopeaan

Vois lojua sunnuntaisin vain matolla ja juoda kahvia

Tai lukea ääneen kirjasta lauseita, ois huoletonta ja

Pois rinnasta mykkä solmu

Eikä aina niin ikävää

Es fühlt sich an, als ob man das Falsche nicht loswerden kann

Was bewahrt werden sollte, geht wieder verloren

Es fühlt sich an, als wäre es nicht annähernd so weit

Aber aus der Ferne wird das Selbst dazu gebracht, umzukehren

Könnte sonntags nur auf dem Teppich hängen

Und Kaffee trinken

Oder lesen Sie Sätze aus dem Buch laut vor

O ist sorglos und

Aus der Brust dummer Knoten

Und nicht immer so traurig

Was auch immer es ist, es bietet überhaupt keinen Frieden

Im Zug eine Bank für wen zu sparen

Ist das das Eis auf dem Tisch?

Wer geht, soll entlassen werden

Und wer es findet

Es scheint, als könntest du dich nie entscheiden

Was, wenn dieses Leben schnell vergeht

Sonntags konnte man einfach auf dem Teppich abhängen und einen Kaffee trinken

Oder lesen Sie aus dem Buch Sätze vor, ach sorglos und

Aus der Brust dummer Knoten

Und nicht immer so traurig