Virheetön - Katri Ylander

Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään

jäät suru kasvoillasi

mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään

et päästä sun maailmaasi

onko se liikaa, kun mä tiedän

sä oot särkyvää

tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui

te huusitte ja niin lähti hän

yhdessä yössä sä toiseksi muutuit

hiljaisuuteen kätket nyt ikävän

onko se liikaa, kun mä tiedän

sun salaisuuden

onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön.

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Zu einer verrauchten Ecke, zu seinem letzten Tisch

Sie werden auf Ihrem Gesicht deprimiert sein

mua begrüßt dich leise und wendet deinen Kopf ab

du wirst die Sonne in deiner Welt nicht betreten

ist es zu viel, wenn ich weiß

du bist erschüttert

Bringt es zu viel Scham?

Du bist nicht wunderbar

Du bist nur ein Mensch

wer von uns würde, wer würde

immer einwandfrei?

Ich erinnere mich an jene Nacht, als die Leiter widerhallte

du hast geschrien und so ist er gegangen

über Nacht hast du dich verändert

zum Schweigen versteckst du dich jetzt traurig

ist es zu viel, wenn ich weiß

das Geheimnis der Sonne

ist es zu einsam?

Du bist nicht wunderbar

Du bist nur ein Mensch

wer von uns würde, wer würde

immer einwandfrei?

Wer von uns wäre immer makellos.

Du bist nicht wunderbar

Du bist nur ein Mensch

wer von uns würde, wer würde

immer einwandfrei?

Du bist nicht wunderbar

Du bist nur ein Mensch

wer von uns würde, wer würde

immer einwandfrei?