Kaihola - Kotiteollisuus

Rakastamme aivan kuin

tarinaa olisi vielä jäljellä

onnellista loppua

odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,

papeille, rituaaleille,

kauniille alttaritauluille

koko maailmalle

En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa

edes pientä palaa taivaasta

kuolon kainalossa

täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa

käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi

pilvilinnat tomuksi

haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua

sillä olen vain ihminen

en voi tarjota lämpöä

sillä itsekin palelen

ja maata astelee

varjo mustuvan taivaan

yllään yön kylmä laulu

Wir lieben genauso

Es würde immer noch eine Geschichte übrig bleiben

Happy End

wir warten dort

wo Gott über Kirchen lacht,

für Priester, Rituale,

für schöne Altarbilder

in die ganze Welt

Ich kann keinen Trost bieten

denn ich bin nur ein Mensch

Ich kann keine Wärme liefern

denn ich friere mich ein

Wir alle sind in Schwierigkeiten

sogar ein kleines Brennen vom Himmel

Tod in der Achselhöhle

hier in Kaihola

in einer Welt, wo

die Hand verwandelt sich in eine knochige Faust

Wolkenschlösser zu Staub

Traumbild

Ich kann keinen Trost bieten

denn ich bin nur ein Mensch

Ich kann keine Wärme liefern

denn ich friere mich ein

und die Erde geht

Schatten des schwärzenden Himmels

trägt ein nächtliches kaltes Lied