Syyskuun Kyy - Lauri Tähkä

Oli humala aamu olin kalpea ku haamu,

Hennon suudelman ku sinulta mä sain.

Olin ku syyskuun kyy joka elämän hyytävänä kalliolla makoili vain.

Jotain sujautti taskuun, juoksin auringon laskuun

Syrjäsilmällä ne mua vilkuilee

Kaikki syyskuun kyyt jotka pimeänhetki vaikkei

Paikalleen jää vaan pakenee.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Viestin salaisen laittaa en voi elämä vaihtaa

Kylmän kauniina sut edessäni näin,

Sä oot mun syyskuun kyy joka salalaman saattamana

Sisään minun sydänmeni jäi

Öisten kattojen alla karseita kaikkialla,

Mutta arvaa mihin sinä mua viet

Mä oon se syyskuun kyy jonka taivas on kirkas

Tahdon ja sä tiedät suunnan tämän tien.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Kohteessa tulta kaipaan raapivat tähdet taivaan kohtalon soihtuja

Pakoon en tahdo päästä, ei kohtalokaan säästä rakkautta roihuvaa.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Es war ein Betrunkener am Morgen, ich war ein blasser Ku-Geist,

Ich habe einen netten Kuss von dir bekommen.

Ich war ku september kyy jedes Leben frierend auf dem Felsen, nur liegend.

Etwas rutschte in meine Tasche, ich rannte in den Sonnenuntergang

Mit der Seite des Auges blinzeln sie

Alle Fahrten im September, die keinen Moment im Dunkeln lassen

Es bleibt stehen, entkommt aber.

Wendet sich mir zu, dann ergebe ich mich dir,

Das Verstecken im Starburst des Septembers wird dort verblassen.

Hinterlasse eine geheime Nachricht, dass ich mein Leben nicht ändern kann

Kalt schön lag so vor mir,

Sie werden im September von einem Blitzeinschlag begleitet

Mein Herz ging hinein

Unter den Dächern der Nacht, überall beschneiden,

Aber raten Sie mal, wo Sie mich hinführen

Ich bin derjenige im September, dessen Himmel klar ist

Ich will, dass du und du die Richtung dieser Straße kennst.

Wendet sich mir zu, dann ergebe ich mich dir,

Das Verstecken im Starburst des Septembers wird dort verblassen.

Im Feuer des Feuers vermisse ich die kratzenden Sterne der Fackeln des Himmelsschicksals

Ich will nicht weg, nicht einmal dazu bestimmt, die tobende Liebe zu verschonen.

Wendet sich mir zu, dann ergebe ich mich dir,

Das Verstecken im Starburst des Septembers wird dort verblassen.