Kaksi puuta - Maarit

Minä rakastan näitä

Iltojani kanssans sun

Kun hetken päässä aamu odottaa

Ja me nauramme ja

Silmiämme pyyhimme ja

Helppo huominen on unohtaa

Oomme taas kuin kaksi lasta

Jotka aikoinaan

Puolivahingossa lähti

Samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo

Ja sä sanot: «me kai ollaan niin kuin nuo»

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta

Varmoina on voimistaan

Taivaan kantta kohti kasvaneet

Ehkä vuodet ovat kuorta

Ja talvet viimoillaan

Hiukan ohuemmaks raapineet

Kuinka onkaan kaksi lasta

Matkan myötä muuttuneet

Se ihme on kai vasta

Oomme tänne selvinneet

Ja sä viet mut ikkunan luo

Ja sä sanot: «mehän ollaan niin kuin nuo»

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Ich liebe diese

Meine Abende mit dir

Wenn der Morgen in einem Moment wartet

Und wir lachen und

Wir wischen uns die Augen und

Ein einfaches Morgen ist zu vergessen

Wir sind wieder wie zwei Kinder

Was es einmal war

Er hat die Hälfte aus Versehen verlassen

Den gleichen Weg gehen

Und du bringst mich zum Fenster

Und du sagst: «Ich denke, wir sind wie sie»

Zwei alte Bäume, die vom Regen zerschlagen wurden

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und trotzt jedem Wind und Wetter

Zwei alte Bäume, auch wenn man es nicht sieht

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und irgendwo unter der Erde

Diejenigen, die die ganze Zeit miteinander verflochten waren, sind die Wurzeln

Zwei edel und jung

Wir sind sicher, dass es funktionieren wird

In den Himmel gewachsen

Vielleicht sind die Jahre eine Hülle

Und die Winter sind vorbei

Etwas dünner geschabt

Wie kommt es, dass es zwei Kinder gibt

Unterwegs geändert

Dieses Wunder steht noch bevor

Wir haben es hier geschafft

Und du bringst mich zum Fenster

Und du sagst: «Wir sind wie sie»

Zwei alte Bäume, die vom Regen zerschlagen wurden

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und trotzt jedem Wind und Wetter

Zwei alte Bäume, auch wenn man es nicht sieht

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und irgendwo unter der Erde

Diejenigen, die die ganze Zeit miteinander verflochten waren, sind die Wurzeln

Zwei alte Bäume, die vom Regen zerschlagen wurden

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und trotzt jedem Wind und Wetter

Zwei alte Bäume, auch wenn man es nicht sieht

Blick auf den Frühling, abseits stehen

Und irgendwo unter der Erde

Diejenigen, die die ganze Zeit miteinander verflochten waren, sind die Wurzeln