Vähän ennen - Maija Vilkkumaa

Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui Sumuseinä värähtää

Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui

Vesi on ollut tyyni kuin jää

Oli tyttö kuin ulpukankukka

Ja poika niin kuin vedessä valo

Päivien palo täynnä kummaa supinaa

Niin vaikeata unohtaa

Ja kaikki kuitenkin

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Ja vähän ennen

Sä toivot että joku jossakin

Sun takias vuosia pukeutuis mustaan

Ja heräisi öisin sua ikävöimään

Kuka nimeäs huutais

Aivan turhaan, kovaa ja turhaan

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

On niin turhaa, kaikki on turhaa

Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Farbloser Morgen, in der Umarmung des Sees, das Gras schwimmt in der Nebelwand, vibriert

Seien wir ehrlich, nicht seit es passiert ist

Das Wasser war so ruhig wie Eis

Da war ein Mädchen wie eine Blume

Und Junge wie Wasser im Licht

Tage des Feuers voller seltsamer Grollen

So schwer zu vergessen

Und doch

Umsonst, umsonst umsonst

Du ziehst deine gequälten Lungen voll

Ich schätze, du warst verwirrt

Als du dachtest, er liebt dich

Er wollte einfach mitmachen

Ich sehe es heute Abend genau so, wie es beschrieben wird

Die Sterne auf den Köpfen schwanken

Das Wasser wird müde, die Hitze nach unten verschwindet

Die Wellen sind mühsam

Egal wie kalt die Kälte

Äußere Stiele und Lippen

Niemand hört den Schrei müde

Wieder schwerer zu atmen

Jetzt weißt du, dass alles nutzlos ist, sofort nutzlos

Du ziehst deine gequälten Lungen voll

Ich schätze, du warst verwirrt

Als du dachtest, er liebt dich

Er wollte einfach mitmachen

Und so lange, warum so lange

Ihr Elite seid heute entsetzt

Wie es sich jetzt anfühlt

Wenn der neue Punkt abgekühlt ist

Flüstern leise in seinen Ohren

Und kurz davor

Sie hoffen, dass jemand irgendwo

Wegen der Sonne würde ich jahrelang schwarz tragen

Und wachte nachts auf, um zu vermissen

Wer würde deinen Namen nennen

Absolut vergebens, hart und vergebens

Du ziehst deine gequälten Lungen voll

Ich schätze, du warst verwirrt

Als du dachtest, er liebt dich

Er wollte einfach mitmachen

Und so lange, warum so lange

Ihr Elite seid heute entsetzt

Wie es sich jetzt anfühlt

Wenn der neue Punkt abgekühlt ist

Flüstern leise in seinen Ohren

Es ist so nutzlos, alles ist nutzlos

Wenn du deine gequälten Lungen voll ziehst

Ich schätze, du warst verwirrt

Als du dachtest, er liebt dich

Er wollte einfach mitmachen

Und so lange, warum so lange

Ihr Elite seid heute entsetzt

Wie es sich jetzt anfühlt

Wenn der neue Punkt abgekühlt ist

Flüstern leise in seinen Ohren