Poika - PMMP

Kun levälautat yölläsatamaan vyöryy

Hän tuleeko katsomaan?

Ja pullopostinsa palelee

Vihreäkaulaansa valelee

Poika ei oota, hän sukeltaa

ja pulloaan koettaa tavoittaa

Ei kalat kanna

Hän vajoaa sen voimakentän vankilaan

Veden valtakuntaan

Hän näki siellätaivaan

ja se meri olikin pohjaton

Sokaisi ja kietoi hänet

maailma, joka sielläon

Ei ole huolta ei pimeää

Maan paine uupuu ja häviää

Niin suuri onni!

Ja satuun jääsylissään meriheinää.

Wenn nachts die Algen flößen, rollt der Hafen über

Wird er sehen?

Und seine Flaschenpost friert

Sein grüner Hals liegt

Der Junge wartet nicht, er taucht ab

und seine Flasche versucht zu erreichen

Keine Fische zu ertragen

Er versinkt im Gefängnis dieses Kraftfeldes

Ins Reich des Wassers

Dort sah er den Himmel

und dieses Meer war bodenlos

Geblendet und um ihn gewickelt

die Welt, die da ist

Keine Sorge, nicht dunkel

Der Druck der Erde ist anstrengend und verschwindet

Also viel Glück!

Und ein Märchen im Eis von Seegras.