Kuinka kangas kudotaan? - Pyhimys

Olla tässä, pala lankaa

Umpisolmu, polkuja alkaa

Verkkoteoria: mistä ja minne?

Pumpuliunelma mä sukellan sinne

Pasmat sekasin, kuten minäki

Olla hirvi ryijyssä, sinulla on kivääri

Olla reikä, rikkinäinen lakana

Kuka seisoo samettiverhon takana?

Mitä mulle jää

Jos tää kangas ympäriltä repeää

Sen alla on vaan mustaa pimeää

Pelkkää tyhjää, eikä pohjaa edes nää

Irrallaan

Ei täällä yksikään

Oo mitään yksinään

Ja mä en tajuu enää

Kuinka kangas kudotaan

Yksi lanka kerrallaan

Säikeet yhteen punotaan

Yksi solmu kerrallaan

Olla silkkipainettu kuva

Pesukoneen ikkunasta näet mun haalistuvan

Etkä käsitä mun kahinaa

Olla tuulipuku joka tuulesta valittaa

Känniset kalsarit mä join väärin viinat

Tähteenä enää reliikki, mun käärinliinat

Olla sametissa vaan kapea vako

Sun sukkiksissa pelkkä silmäpako

Vaikkei niitä nää

Näkymättömät langat meitä yhdistää

Sut muhun ja meidät näihin ihmisiin

Tähän taloon ja katuun, tähän kaupunkiin

Irrallaan

Ei täällä yksikään

Oo mitään yksinään

Ja mä en haluu elää

Kuinka kangas kudotaan

Yksi lanka kerrallaan

Säikeet yhteen punotaan

Yksi solmu kerrallaan

Kaipaan takas aikaan sinne Ensio Raikkaan

Parsimalla paikkaan tätä

Palkeenkieltä jota elämäksi luulet

Ilman mitään mieltä vie pyykkiä tuulet

Ajelehti sinne missä hiljaa meri on

Aina pelkkää ilmaa, villaa Merinon

Ajan minkä luuli ettei silkkikukka lakastu

Uskotteli itellensä, ettei ikin rakastu

Eikä tullu tästä langasta koskaan osa kangasta

Yksin olla, umpisolmu

Solmussa yksin vaan olla

Yksin vaan olla

Vaan olla

Olla

Sei hier, ein Stück Garn

Geschlossener Knoten, Pfade beginnen

Netzwerktheorie: Wo und Wo?

Ich träume davon, dort zu tauchen

Ich habe es genauso vermasselt wie ich

Um ein Hirschteppich zu sein, hat man ein Gewehr

Haben Sie ein Loch, gebrochenes Blatt

Wer steckt hinter dem Samtvorhang?

Was mir bleibt

Wenn dieser Stoff reißt

Darunter ist nur schwarze Dunkelheit

Nur leer, nicht einmal der Boden

Lose

Keine hier

Ach nichts allein

Und ich merke es nicht mehr

Wie der Stoff gewebt wird

Ein Thread nach dem anderen

Die Stränge sind miteinander verflochten

Ein Knoten nach dem anderen

Haben Sie ein Siebdruckbild

Aus dem Fenster der Waschmaschine sieht man mich verblassen

Und du verstehst mein Rascheln nicht

Haben Sie eine Windjacke, über die sich jeder Wind beschwert

Ich habe den Schnaps falsch getrunken

Das Relikt ist kein Relikt mehr, meine Leichentücher

In Samt zu sein, aber ein schmaler Spion

In Augensocken ein bloßer Kurzurlaub

Obwohl sie nicht gesehen werden

Die unsichtbaren Fäden verbinden uns

Sut Muhun und wir zu diesen Leuten

Zu diesem Haus und der Straße, zu dieser Stadt

Lose

Keine hier

Ach nichts allein

Und ich will nicht leben

Wie der Stoff gewebt wird

Ein Thread nach dem anderen

Die Stränge sind miteinander verflochten

Ein Knoten nach dem anderen

Ich vermisse die Zeit dort für Ensio Raikka

Durch Analysieren dieses Ortes

Die Blasebalgsprache, an die Sie fürs Leben denken

Ohne Sicht trägt sie Ihre Wäsche in den Wind

Treibte dorthin, wo das Meer ruhig ist

Immer reine Luft, Wolle Merino

Für was ich dachte, die Seidenblume würde nicht verwelken

Er glaubte an sich selbst, dass er sich niemals verlieben würde

Und dieses Garn wird nie Teil des Stoffes

Allein sein, Sackgasse

Sei einfach allein im Knoten

Alleine sein

Aber zu sein

Sei